A preliminary survey of the book Ch'i Min Yao She, an agricultural encyclopaedia of the 6th century
1974
Shi Nai'an - Luo Guanzhong
Outlaws of the Marsh 1, 2 & 3
1980
Sinikka Salokorpi
Joulukupukki ja Kiinan ihmeet
2001
Su Xiaohuan
China Basics Series: Education in China - Reforms and Innovations
2002
Suom. Jorma Partanen
Chin Ping Mei
1955
T.C.Lai
Chinese Food for Thought
1978
TaoLin
LAOTSE Tao te Ching
2021
Tauno Olavi-Huotari
Kiinan nähtävyyksiä
1988
Tauno-Olavi Huotari
Kiinan nähtävyyksiä
1988
The China Committee for the Promotion of International Trade
Foreign Trade of the People's Republic of China
1956
The China Welfare Institute
Under the sunshine of peace
1956
The Institute of Literature of the Chinese Academy of Social Sciences
Stories about not being afraid of ghosts
1979
Tibet Scientific Expedition
A Photographic Record of The Mount Jolmo Lungma Scientific Expedition
1974
Toim. Edward L. Shaughnessy
Kiehtova Kiina
2006
Vennskapssambandet Norge-Kina
Hva vet du om Kina?
1968
Wang Hsing-pei
Monkey Subdues the White-Bone Demon
1975
Wang Yuan-Chien
An Ordinary Labourer
1979
Wang Zhengbao
The Art of Chinese Acrobats
1982
Witold Rodzinski
The Walled Kingdom
1984
Women of China
Half The Sky (1)
1985
Women of China
New Trends in Chinese Marriage and the Family
1987
Wu Ching-Tzu
The Scholars
1957
Yang Hsien-yi (Translator), Gladys Yang (Translator)
The Fisherman's revenge (A Peking Opera)
1956
Yang Kuang-teh
50 Chinese Recipes
1957
Yuan Ching (käänt. Sidney Shapiro)
Daughters and sons
1979
Yue-Sai Kan
One world 2
1987
Zhan Tong
The Snail and His House
1985
Zhang Desheng
200 recipes for the doufu devotee
1986
Zhang Zongyao (compiler)
China A Beautiful Land - Selected works from the national photographic competition
1990
Zheng Lan
Travels Through Xishuangbanna - China's Subtropical Home of Many Natonalities
1981
Zhuang Jiayi & Nie Chongzheng
Traditional Chinese Paintings
2000
帕特·汉弗莱
芬兰小札
2008
张秋生 编 杨文义画
爱清洁讲卫生
1975
王文翔
青年思想通讯
1978
赵长春 / 杜 新
芬兰 旅游指南·
2001
Liity seuran jäseneksi
Suomi–Kiina-seura ry on vuonna 1951 perustettu valtakunnallinen yhdistys, jonka päätehtävä on Kiinaa koskevan yleissivistyksen syventäminen ja kulttuurivaihdon edistäminen Suomessa. Seuran jäsenenä saat Kiina sanoin ja kuvin -lehden neljä kertaa vuodessa kotiisi. Lisäksi pystyt katsomaan seuran järjestämiä luentoja myös jälkikäteen verkkotallenteina.
Seuraan voi liittyä kuka tahansa 16 vuotta täyttänyt Suomessa vakinaisesti asuva henkilö. Liittyminen tapahtuu alla olevan linkin kautta:
Vuonna 2024 seuran jäsenmaksu on 25 €/vuosi. Jäsenmaksu on kalenterivuosittainen, mutta viimeisen vuosineljänneksen aikana (loka-, marras- ja joulukuussa) liittyvien uusien jäsenten jäsenmaksu kattaa kuluvan vuosineljänneksen lisäksi koko seuraavan kalenterivuoden. Kaikki jäsenmaksun maksaneet saavat seuran jäsenlehden ja jäsentiedotteet postitse kotiinsa. Lehti on mahdollista saada myös pdf-versiona sähköpostiin. Lisäksi verkkoluentojen tallenteet ovat jäsenten katsottavissa jäsenrekisteripalvelussa Tapahtumat-välilehden alla.
Ennennäkemätön suomi–kiina-sanakirja julkaistu sanakirja.fi-sivustolla
(English version below)
Suomi–Kiina-seuran vetämän suursanakirjahankkeen tuloksena syntynyt suomi–kiina-sanakirja on julkaistu. Sanakirja on ilmainen ja vapaasti käytettävissä sanakirja.fi-sivustolla. Suomalais–kiinalainen sanakirja kuuluu osaksi Kielikone Oy:n MOT Sanakirjoja® ja se sisältää yli 46 000 hakusanaa. Monipuolisuudeltaan vastaavanlaista suomi–kiina-sanakirjaa ei ole tähän mennessä julkaistu.
MOT Suomalais-kiinalainen sanakirja perustuu kulttuuriasiainneuvos Shi Jinglin käsikirjoitukseen. Sanakirjan kokoaminen alkoi 1990-luvulla, ja työn pohjana on käytetty Suomen kielen perussanakirjaa. Sanakirjan ensimmäisen tarkistusvaiheen toteutti 2006-2008 Paulos Huangin työryhmä. Suomi–Kiina-seura on vetänyt hanketta vuodesta 2008 lähtien. Vuodesta 2009 tarkistustyötä jatkoi Mikko Suutarisen johtama työryhmä.
Vuonna 2017 sanakirja päätettiin julkaista digitaalisena, mihin liittyen Suomi-Kiina-seura solmi yhteistyösopimuksen Kielikone Oy:n kanssa vuonna 2018. Digitalisoinnin ja lopullisen kielentarkistuksen sisältävä projekti suunniteltiin 2019 Juho Rissasen johdolla ja 2020 hänen työryhmäänsä liittyivät kielentarkastajat Mikko Törnqvist ja Lao Yanling. Kielikone Oy:n hankevastaavana on toiminut Elina Söderblom. Hankkeen pääkumppani on ollut opetus- ja kulttuuriministeriö ja sitä on tukenut myös Suomen Kulttuurirahasto.
”Kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin ymmärryksen merkitys on kasvanut viime aikoina myös Suomessa. Tämän vuoksi kattavan ja laadukkaan suoraan suomesta kiinaan toimivan digitaalisen sanakirjan merkitys on suuri”, toteaa Suomi–Kiina-seuran puheenjohtaja Mikko Puustinen. MOT Suomalais–kiinalainen sanakirja perustuu laajaan asiantuntija- ja käännöstyöhön. Suoraan suomesta kiinaan luodut käännösesimerkit tarjoavat ensi kerran suoran väylän näiden kahden kielen välille, ilman kolmannen kielen kautta tapahtuvaa tulkintaa.
Monipuolisuudeltaan vastaavanlaista digitaalista suomi–kiina-sanakirjaa ei ole tähän mennessä julkaistu. Sanakirja sisältää suuren määrän kieliopillista tietoa, suomen kielen taivutusmuotoja, esimerkkilauseita, kiinalaisten kirjoitusmerkkien pinyin-translitteroinnin sekä ääntämisen opiskeluun tärkeät toonimerkit. Monipuolisten ominaisuuksien vuoksi sanakirja toimiikin hyvin kiinan kielen opiskelun tukena. Tietokoneen lisäksi sanakirjaa voi käyttää myös mobiililaitteilla, joko selaimen tai Android-sovelluksen avulla. Rekisteröitymällä sivustolle käyttäjä voi luoda itselleen sanalistoja opiskelua varten ja pelata niiden avulla erilaisia opiskelupelejä.
Nyt julkaistu MOT Suomalais–kiinalainen sanakirja on osana Suomi–Kiina-seuran laajempaa suursanakirjahanketta, jonka lopullisena tavoitteena on yli 100 000 suomenkielistä hakusanaa sisältävän suomi–kiina-sanakirjan julkaisu. Hankkeen loppuun vieminen edellyttää kuitenkin lisärahoitusta.
Lisätietoja:
Mikko Puustinen, Suomi–Kiina-seuran puheenjohtaja, 045 7876 8660
Suomi–Kiina-seura ry on vuonna 1951 perustettu valtakunnallinen yhdistys, jonka päätehtävä on Kiinaa koskevan yleissivistyksen laventaminen ja syventäminen Suomessa sekä Suomen ja Kiinan kansantasavallan välisen kulttuurivaihdon edistäminen. Seuran toiminta kulttuurivaihdon edistämiseksi on ollut katkeamatonta aina sen perustamisesta lähtien.
Comprehensive digital Finnish–Chinese dictionary published at the sanakirja.fi -website
The Finnish–Chinese dictionary published as a result of the Finland–China Society’s dictionary project includes over 46 000 headwords. The dictionary is included in the MOT Sanakirjat® brand and can be used free of charge at the sanakirja.fi -website. A Finnish–Chinese dictionary of similar scope has never been published before.
The newly published Finnish–Chinese dictionary is based on the outline made by Shi Jingli, Counsellor for Cultural Affairs. The compilation of the dictionary started in the 1990s with the Finnish monolingual dictionary as a basis for the work. Since 2008, the project has been led by the Finland–China Society.
First, the proofreading and editing of the dictionary was carried out by a team lead by Mikko Suutarinen. In 2017, the dictionary project went digital with the help of Juho Rissanen. In 2018, language reviewers Mikko Törnqvist and Lao Yanling joined the project team. The dictionary was created in cooperation with Kielikone Oy. The project has received funding from the Finnish Ministry of Education and Culture and the Finnish Cultural Foundation.
A Finnish-Chinese dictionary of similar scope has never been published before. The dictionary includes a large number of grammatical information, Finnish inflection forms, example sentences, pinyin romanization of Chinese characters, and tone marks, which help with pronunciation. The dictionary can be used with both a computer and mobile devices, either by using a web browser or the sanakirja.fi Android app.
MOT Finnish–Chinese dictionary is a part of Finland–China Society’s broader dictionary project that aims to publish a comprehensive digital dictionary that will include over 100 000 headwords. Finishing the project still requires more funding.
More information:
Mikko Puustinen, Chairman, Finland–China Society, 045 7876 8660
Koronaviruspandemia on myllertänyt yhteiskuntia ympäri maailman. Se on tuonut konkreettisella tavalla esiin, kuinka olemme osa yhtä, suurta maailmankylää ja kuinka merkittävä vaikutus kaikella, mitä tapahtuu Kiinassa, on ihmisiin ympäri maailman.
Pandemia synnyttää siis uutta kiinnostusta Kiina-asioihin ja siten myös odotuksia Suomi–Kiina -seuraa kohtaan.
Panoksesi Suomi–Kiina-seuraan on entistäkin tärkeämpi. Pyrimme parhaamme mukaan vastaamaan syntyneisiin odotuksiin. Tämä edellyttää kuitenkin riittäviä voimavaroja, joiden osalta elämme epävarmoja aikoja pandemian jälkeisessä tilanteessa.
Vetoammekin kaikkiin seuran nykyisiin jäseniin, niin yksilöihin kuin yhteisöihin, kuin muihin seuran toiminnasta kiinnostuneisiin henkilöihin ja organisaatioihin, jotta voimme jatkossakin tuottaa ja jakaa tietoa sekä tuoda ihmisiä yhteen ja synnyttää keskustelua Kiina-asioiden tiimoilta. Jäseneksi voi liittyä kätevästi seuran verkkosivujen kautta. Jäsenmaksu on kuluvana vuonna edelleen 25 euroa, mutta mikäli haluat, on mahdollista tukea seuran toimintaa myös suuremmalla summalla. Seuraan voi liittyä myös yritys- ja yhdistysjäsenenä.
Vapaaehtoiset lahjoitukset voi maksaa jäsenmaksun yhteydessä tai tilisiirtona:
Mikko Puustinen puheenjohtaja Suomi–Kiina-seura ry
Liu Cixin Kuolema on ikuinen
Kansainvälisesti palkitun Muistoja planeetta Maasta -trilogian huikea päätösosa
Tuomiopäivän taistelusta on kulunut puoli vuosisataa. Maassa eletään ennennäkemättömän kukoistuksen aikakautta, kun molemminpuolisella tuholla uhkaava Synkän metsän pelote pitää Trisolariksen valloittajat aisoissa. Herkkä rauhan tasapaino kahden maailman välillä on kuitenkin koko ajan hiuskarvan varassa.
Liu Cixin (s. 1963) on kiinalainen kirjailija, joka on voittanut useita palkintoja, muun muassa yhdeksän kertaa Kiinan tärkeimmän Galaxy Award -scifipalkinnon sekä kansainvälisen Hugo-palkinnon. Liun teoksia on Kiinassa myyty yli seitsemän miljoonaa kappaletta. Muistoja planeetta Maasta -trilogiasta on tullut kansainvälinen ilmiö. Trilogian aiemmat osat, Kolmen kappaleen probleema ja Synkkä metsä ovat molemmat olleet erittäin suosittuja myös Suomessa.
Teoksen on suomentanut toimittaja ja kääntäjä Rauno Sainio. Sainio on keskittynyt erityisesti kiinalaisen kaunokirjallisuuden suomentamiseen. Vuonna 2017 järjestetyssä Suomi–Kiina-kulttuurigaalassa Sainio sai tunnustuksen työstään kiinalaisen kirjallisuuden suomentajana.
ENNAKKOTILATTAVISSA, ILMESTYY 28.8.2020
Tilaa suoraan kustantajan verkkokaupasta -30% alennuksella koodilla KIINA: aulakustannus.fi
Miten koronavirus levisi Kiinassa?
Koko maailmaa ravisteleva SARS-CoV-2-viruksen aiheuttama COVID-19-hengityselinsairaus syntyi Kiinassa ja levisi sieltä koko maailman kattavaksi pandemiaksi. Miten viruksen leviäminen Kiinassa todennäköisesti tapahtui, siitä on Der Spiegel -lehti julkaissut pitkän ja perusteellisen artikkelin numerossaan 20 tänä vuonna. Artikkeli perustuu haastatteluihin Wuhanissa sekä kiinalaisten lehtimiesten raportteihin. Artikkeli on myös luettavissa englanninkielisenä käännöksenä verkossa ja linkki tuohon artikkeliin löytyy tämän Der Spiegel -lehden artikkelin pohjalta kirjoitetun jutun lopusta.
Joulukuun 20. päivän aamuna 2019 kiinalainen 42-vuotias kalakauppias Chen Qingbo siivosi myyntikojuaan Huanan-markkinoilla oltuaan työntouhussa jokapäiväisen tapansa mukaan aamuviidestä lähtien myyden kalaa markkinoilla ja välittäen kalatuotteita myös vakioasiakkailleen Wuhanin kaupungissa, joiden joukossa useille hotelleille ja ravintoloille. Hän tunsi kotiin mennessään tuona perjantaina olonsa oudon väsyneeksi ja heikoksi. Samana iltapäivänä hän kääntyi asuinpaikkansa naapuruston lääkärin puoleen ja sai yleisen kiinalaisen hoitotavan mukaisen lääkeinfuusion suoneen. Hän tunsi olonsa paremmaksi ja palasi myyntikojulleen jälleen lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Päivä päivältä kalakauppias Chen tunsi olonsa huononevan. Tiistaina hän ei enää kyennyt töihin ja naapuruston lääkärikin epäili hänen kärsivän virusperäisestä tartuntataudista. Kuume oli noussut ja häntä yskitti. Torstaina 26. päivänä hän haki apua Wuhanin keskussairaalasta.
Kalakauppias Chen Qingbo (Facebook)
Maanantaina 30. päivänä joulukuuta kalakauppias Chenin kunto oli huonontunut sairaalassa niin pahoin, että hän jo taisteli elämästään. Juuri Chenin keuhkoista Wuhanin keskussairaalassa otetusta näytteestä shanghailainen laboratorio kykeni ensimmäisenä määrittelemään sairauden aiheuttaman viruksen perimän.
Der Spiegel -lehden mukaan on todennäköistä, että SARS-CoV-2-virus on lähtöisin lepakoista, mutta miten ja missä se on siirtynyt ihmiseen ei ole tiedossa. Se on kuitenkin tapahtunut joskus syksyn 2019 aikana. Virus on geneettisen analyysin mukaan siirtynyt epätavallisen nopeasti siirtynyt eläimestä ihmiseen sekä pystynyt hankkimaan itselleen ominaisuuden, jolla se pystyy tarttumaan ihmisestä toiseen. Lehti pitää asiantuntijalausuntojen perusteella viruksen kehittymistä luonnollisena prosessina eikä tue salaliittoteorioita sen keinotekoisesta luomisesta laboratorio-olosuhteissa. Virus joko kehittyi välittäjäeläimessä valmiiksi tai kiersi ihmisten keskuudessa huomaamatta ja olemalla erityisen tarttuva. Joka tapauksessa Wuhanin Huanan-markkinat tarjosivat ihanteelliset olosuhteet viruksen kehittymiselle ihmisen ja villieläinten välillä.
Samana joulukuun 26. päivänä, jolloin kalakauppias Chen vihdoin kirjautui hoitoon Wuhanin keskussairaalan, sai keuhkotautilääkäri Zhang Jixian toisella klinikalla potilaakseen kuumeesta ja pahoista hengitysvaikeuksista kärsineen vanhemman naishenkilön. Tohtori Zhang otti potilaasta tietokonetomografiakuvan ja saattoi todeta hänen kärsivän vakavasta ja epätavallisesta keuhkokuumeesta. Seuraavana päivänä neurologiselta osastolta pyydettiin tohtori Zhangin apua vanhemman mieshenkilön samankaltaisten vaivojen analysointiin. Lääkärit huomasivat pian, että kyse oli pariskunnasta. Tohtori Zhang oli vakuuttunut, että kyse oli tarttuvasta sairaudesta ja pyysi saada ottaa tietokonetomografiakuvan myös heidän oireettoman poikansa keuhkoista. Poika vastusti kuvausta alkuun voimallisesti, luullen lääkärien vain haluavan hänen osallistuvan kalliiseen toimenpiteeseen rahastuksen vuoksi. Kuva otettiin ja se paljasti samanlaisia löydöksiä, kuin vanhempien keuhkoista oli havaittu. Tohtori Zhang oli nyt vakuuttunut siitä, että kyse on tarttuvasta taudista. Muutamien lisäkokeiden avulla hän päätteli, että kyse oli siihen saakka tuntemattomasta virustaudista. Samana päivänä, 27.12. hän raportoi löydöksestään viranomaisille.
Lisää potilaita, jotka kärsivät samankaltaisista oireista alkoi ilmestyä Wuhanin kaupungin sairaaloihin. Kalakauppias Chen Qingbon kaltoin he olivat Huanan-markkinoiden kauppiaita, tavarantoimittajia tai asiakkaita. Huanan-markkinat koostuivat kahdesta suuresta hallista, joiden välissä kulki leveä tie. Markkinoiden itäisessä hallissa, missä kalakauppias Chenillä oli myyntikojunsa, myytiin lähinnä kalaa ja äyriäisiä. Markkinoiden läntisessä siivessä oli useita myyntikojuja eksoottisille tuotteille, kuten ketun-, käärmeen ja salamanterinlihalle. Siellä myytiin myös elävinä skorpioneja, krokotiileja ja siilejä; ketunpentuja sekä sivettikissoja. Chen Qingbon mukaan markkinoilla kerrottiin myydyn lisäksi muurahaiskäpyjä. Niitä kalakauppias Chen ei itse ollut nähnyt, sillä hän piti villieläimiä likaisina ja pelkäsi niitä. Hän ei sanojensa mukaan koskaan käynyt noiden eksoottisia tuotteita myyneiden kojujen lähellä. Markkinoiden itäsiipeä hän piti hyvin tavanomaisena kiinalaisena markkinana, jonka vessatkin olivat siistejä ja jotka siistittiin joka päivä.
Kalakauppias Chenin kunto jatkoi heikkenemistä ja kuume nousi 39,8 asteeseen. Joulukuun 30. päivänä hän menetti tajuntansa. Hänen keuhkoissaan olleesta nesteestä otettiin näyte ja omaisia varoitettiin kalakauppiaan kriittisestä tilasta. Lääkäreille alkoi selvitä millaisenvirustaudin kasnssa oltiin tekemisissä.
Muutamaa päivää näitä tapahtumia aiemmin oli Wuhanin keskussairaalasta lähetetty vastaavanlaisista oireista kärsivän potilaan keuhkoista näyte Vision Medicals -laboratorioon Kantoniin. 27. päivänä laboratorio otti keskussairaalaan puhelimitse yhteyden ja kertoi kyseessä olevan uudentyyppinen koronavirus. Keskussairaalan johtava lääkäri kertoi myöhemmin Caixin-lehden haastattelussa ihmetelleensä, miksei laboratorio ollut lähettänyt löydöksestä kirjallista lausuntoa.
Iltapäivällä 30. päivänä joulukuuta Wuhanin keskussairaalan hälytyspalveluiden päällikkö Ai Fen sai vielä yhden potilaan testitulokset. Ne oli tutkinut pekingiläinen laboratorio CapitalBio. Testitulos huolestutti tohtori Ai Feniä kovasti, sillä niissä luki SARS-koronavirus. Hän välitti tiedon löydöksestä klinikan johdolle. Hän lähetti analyysin tuloksen alleviivaten sanan SARS-koronavirus yhdessä potilaan tietokonetomografiakuvan kanssa opiskelutovereilleen kera kommentin: ”olkaa varuillanne”. Ai Fenin viesti tavoitti myös silmälääkäri Li Wenliangin, joka puolestaan käytti klo 17:45 WeChat-viestipalvelua välittämään yliopiston opiskelutovereilleen tiedon mahdollisen SARS-epidemian puhkeamisesta. Tuntia myöhemmin hän korjasi varoitusta todennetuksi koronavirustulehdukseksi, jonka tarkkaa alatyyppiä ei ollut vielä vahvistettu.
Joulukuun 31. päivän aamuna suojavarusteisiin pukeutuneet virkailijat alkoivat desinfioida Huanan-markkinoita. Samaan aikaan terveysvirasto julkaisi ensimmäisen julkisen lausunnon uudesta sairaudesta. Siinä sanottiin, että 27 keuhkokuumetapausta on ilmennyt, mutta yhtään varmistettua tapausta ihmisestä toiseen siirtymisestä ei ollut tullut esiin. Lausunnon viimeinen lause tyynnytteli lääkäreitä ja terveysviranomaisia ympäri maailmaa. On tavanomaista, että uudet virukset leviävät alkuun hitaasti.
Ehdollisuudestaan huolimatta lausunto oli virheellinen. SARS-CoV-2-virus käyttäytyi poikkeuksellisesti. Voi pitää paikkansa, ettei varmistettuja löydöksiä viruksen leviämisestä ihmisestä toiseen ollut havaittu joulukuun loppuun mennessä, mutta lääkäreiden havainnot todistivat, että näin oli täytynyt alkaa tapahtua jo paljon aikaisemmin. Kesti kaikkiaan 21 päivää ennen kuin Kiinan hallitus virallisesti myönsi näin tapahtuneen. Nuo kolme viikkoa vaikuttivat vahvasti siihen, että paikallisesta epidemiasta kehittyi nopeasti maailmanlaajuinen pandemia.
Tammikuun 21. päivänä Shanghain julkisen kliinisen terveyden keskus (Public Clinical Health Center) julkisti kalakauppias Chenin keuhkoista saadun SARS-CoV-2-viruksen koko perimän ja julkaisi tutkimustuloksensa kansainvälisellä virological.org-verkkosivulla. Seuraavana päivänä keskus suljettiin kiinalaisten viranomaisten toimesta, ilmoittamatta sulkemisen syytä.
Joulukuun 31. päivänä kalakauppias Chen siirrettiin Wuhanin keskussairaalasta Jinyintan sairaalan teho-osastolle. Siellä hänen tapauksensa yhdessä 40 muun kanssa valittiin tarkemman tutkimuksen kohteeksi. Niistä syntyi tuloksena tutkimus, joka julkaistiin kolmen viikon kuluttua arvostetussa lääketieteellisessä julkaisussa The Lancet. Sitä pidetään edelleen eräänä kaikkein tärkeimmistä kliinisistä tutkimuksista COVID-19-sairauden alkuvaiheista.
Tammikuun 3. päivänä Wuhanin terveysviranomaiset raportoivat 44:stä tuntemattoman viruksen aiheuttamasta keuhkotulehduksesta, joiden joukossa 11:stä vaikeasta tapauksesta, kuten kalakauppias Chenin kokema. Epidemia oli kuitenkin jo tuolloin paljon laajempi kuin nuo mainitut tapaukset. Samalla monet lääkärit kohtasivat vaikeuksia yrittäessään raportoida lukuisista uusista tapauksista viranomaisille.
SARS-epidemian jälkeen Kiinaan luotiin raportointijärjestelmä, jonka kautta klinikoita velvoitettiin välittömästi raportoimaan hallitukselle Pekingiin epäilyttävien tartuntatautien puhkeamisista. Järjestelmä on yksinkertainen ja esimerkiksi B-hepatiittitapausten ilmetessä sen kautta saattoi hyvin yksinkertaisesti valmistaa raportin havainnoistaan ja lähettää sen enter-näppäintä painamalla suoraan Pekingiin. Järjestelmä varoitti Pekingiä ajoissa lintu-influenssan puhkeamisesta 2013 ja marraskuussa 2019 keuhkoruton ilmaantumisista Mongoliassa. Mutta Wuhanissa järjestelmä lopetti yhtäkkiä toimintansa. Viranomaiset alkoivat vaatia sairaaloita ensin selvittämään kunkin tapauksen paikallisviranomaisille, ennen kuin he saivat raportoida siitä kansalliseen järjestelmään.
Monet tiedemiehet ja laboratoriot alkoivat saada puhelimitse käskyjä Hubein maakunnan terveysviranomaisilta, vaatien heitä lopettamaan käynnissä olevat tutkimukset ja tuhoamaan olemassa olevat näytteet. Heidän käskettiin tulevaisuudessa raportoida mahdollisista tutkimuksistaan Hubein maakunnan terveysviranomaisille.
Jo joulukuun 29. päivänä Wuhanin keskussairaala oli lähettänyt neljä raporttia paikallisille terveysviranomaisille arvioitaviksi. Viraston päällikkö lupasi palata asiaan pikaisesti, mainiten samalla samansuuntaisia raportteja saapuneen useilta klinikoilta. Kun kahden päivän kuluttua lääkärit kysyivät virastolta raporteista, heitä kehotettiin olemaan kärsivällisiä. Kun tammikuun 3. päivänä lääkärit ottivat virastoon uudelleen yhteyttä kysyen tulisiko heidän raportoida kansallisen järjestelmän kautta nyt yhteensä seitsemästä tapauksesta, heidän käskettiin odottaa.
Vuoden tärkeimpien poliittisten tapahtumien vaikutus viivästykseen oli ilmeinen. Tammikuun 6. päiväksi oli suunnitteilla kaupunkiparlamentin istuntokauden alkaminen ja Hubein kansankongressin istuntokauden oli määrä alkaa tammikuun 11. päivänä. Tällöin maakuntahallitus antoi määräyksen raportoida kansalliseen tarttuvien tautien seurantajärjestelmään ”varovaisesti”. Raportointia koordinoisi jatkossa paikallisten terveysviranomaisten lisäksi kaupungin ja maakunnan vastaavat viranomaiset.
Paikallisviranomaiset tuntuivat tekevän kaikkensa, jotta keskushallitus pidettäisiin tapahtumista pimennossa. Äänekkäimmät esiintyjät oli jo tuolloin hiljennetty: tammikuun 2. päivänä tohtori Ai Fen joutui kovasanaiseen puhutteluun ja tammikuun 3. päivänä silmälääkäri Litä kuulusteltiin ja hänet pakotettiin allekirjoittamaan lupaus olla vastaisuudessa ”levittämättä huhuja”. Li palasi Wuhanin keskussairaalaan ja sai itse viruksen 8. päivänä tammikuuta.
Virus jatkoi leviämistään Wuhanissa ja tammikuun 5. päivänä kaupungin terveysviranomaiset raportoivat vain 59:stä tapauksesta. Tammikuun 11. päivänä he mainitsivat vain 41:stä aluksi diagnosoidusta tapauksesta. Heidän mukaansa tammikuun 3. päivän jälkeen ei olisi ilmennyt yhtään uutta tapausta. Kaikkien todisteiden vastaisesti he julistivat, ettei ollut mitään todisteita siitä, että tauti, josta nyt käytettiin nimitystä uusi koronavirus, tarttuisi ihmisestä ihmiseen.
Mutta huonot uutiset kantautuivat kuin kantautuivatkin Pekingiin. Kiinan tautien kontrollointi- ja ehkäisykeskuksen (China’s Center for Desease Control and Prevention) virologi Gao Fu selaili tapansa mukaan 30. päivänä joulukuuta internetistä tietoja mahdollisista tautien puhkeamisista. Hän huomasi huhuja Wuhanin terveyskomission sisäisestä raportista, jossa kerrottiin tuntemattoman keuhkosairauden puhkeamisesta. Gao soitti terveyskomission virkamiehelle ja harmistui saamistaan välttelevistä kommenteista. Seuraavana päivänä hän lähetti ensimmäisen kaikkiaan kolmesta asiantuntijaryhmästä Wuhaniin. Pekingin WHO:n toimistoa informoitiin epäillystä tuntemattomasta keuhkosairaudesta virallisesti samana päivänä. Pian tämän jälkeen hän soitti henkilökohtaisesti Yhdysvaltain tautien kontrollointikeskusten johtaja Robert Redfieldille.
Virologi Gao Fu (Caixing Global)
Viikkoa myöhemmin Wuhaniin lähetetyn toisen asiantuntijaryhmän jäsen kertoi Wuhanin viranomaisten vähätelleen tautia ja sanoneen sen aiheuttavan vain tavanomaisen influenssan. Paikallisviranomaiset Wuhanissa jopa julkaisivat ohjeen, että vain sellaiset potilaat, jotka olivat henkilökohtaisesti vierailleet Huanin-markkinoilla, tai joilla oli ollut yhteys siellä käyneeseen henkilöön, tulisi laskea taudista kärsineeksi. Tämän ohjeen seurauksena kasvava määrä infektioita katosi tilastoista. Todellisuudessa sellaisten tartuntojen määrä, joilla ei ollut mitään tekemistä Huanan-markkinoiden kanssa oli kasvussa.
Wuhanin terveysviranomaiset jatkoivat tilanteesta valehtelemistaan: esimerkiksi 11. tammikuuta he ilmoittivat, ettei lääkintähenkilökunnan parista ollut havaittu yhtäkään tartuntaa. Netin keskustelukerhoissa alkoi päinvastainen huhu levitä. Epidemiologi Li Lanjuan kiinnitti 17. päivänä tammikuuta yhteen sellaiseen huomionsa. Hän raportoi siitä Kansalliselle terveyskomissiolle ja pyysi lupaa saada matkustaa Wuhaniin välittömästi. Hänen pyyntönsä hyväksyttiin. Seuraavana päivänä hän lähti yhdessä viiden muun epidemiologin kanssa Wuhaniin. Tämän kolmannen asiantuntijaryhmän matkan tuloksena tilanteen vakavuus paljastui sekä Kiinan että koko maailman viranomaisille.
Ryhmä palasi Pekingiin 19. päivänä tammikuuta ja tapasi puolenyön maissa terveysministerin ja seuraavana aamuna maan hallituksen. Kokouksessa Lin ryhmä ehdotti Wuhanin kaupungin välitöntä eristämistä, olihan kiinalaisen uudenvuoden juhlakauden alkuun vain muutamia päiviä. Tuolloin 20. päivänä tammikuuta uutiset tilanteesta Wuhanissa levisivät tiedotusvälineiden kautta Kiinaan ja koko maailmaan. Kolmen päivän kuluttua 23. päivänä Wuhanin eristys alkoi. Väjän myöhemmin eristys laajennettiin koskemaan koko Hubein maakuntaa.
Silmälääkäri Li Wenliang (Wikipedia)
Silmälääkäri Li Wenliang oli tammikuun loppupuolella niin huonokuntoinen, että hänet oli siirrettävä tehohoitoon ja kytkettävä hengityskoneeseen. Tammikuun 27. päivänä hän rikkoi vaitiolokieltoaan ja antoi haastattelun Beijing Youth Daily -lehdelle. Hän ei enää kyennyt puhumaan, vaan antoi haastattelun näppäilemällä viestejä kännykällään. Helmikuun 5. ja 6. päivien välisenä yönä hän menehtyi ja noin 17 miljoonaa käyttäjää seurasi hänen eloonjäämiskamppailuaan somessa. Hänen menehtymisensä nostatti ennen näkemättömän myötätuntoaallon ja 187.000 käyttäjää ilmitoi surunsa ja suuttumuksensa internetissä. Somereaktio sai Kiinan lopulta luopumaan sensurointiyrityksistään. 33-vuotias Li, jolta jäi jälkeen poika ja raskaana oleva vaimo edusti juuri sitä yhteiskunnan osaa, jonka varaan Kiinan kommunistinen puolue on rakentanut valtaansa: nuori, työteliäs ja korkeasti koulutettu. Li, kuten monet lääkärit, kuului lisäksi kommunistiseen puolueeseen.
Litä, joka oli nähnyt lähenevän vaaran, oli varoittanut ystäviään ja kollegoitaan, rangaistiin näiden ponnistusten vuoksi. Hänen kohtalonsa järkytti monia nuoria kiinalaisia niin syvästi, että joidenkin päivien ajan näytti siltä, että puolue voisi menettää otteensa yhteiskunnasta.
Vasta näiden tapahtumien jälkeen Kiinan hallitus ryhtyi voimallisiin toimiin viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.
Maaliskuussa kansainvälinen epidemiologiryhmä arvioi tartuntojen määrän olleen kolmin, seitsemän, tai 18-kertaa suurempi, jos Kiina olisi asettanut Wuhanin eristyksen viikon, kaksi, tai kolme myöhemmin kuin se nyt teki. On vaikea kuvitella kuinka monta kuolemantapausta maailmalla olisi koettu, jos Kiina olisi viivytellyt päätöksessään. Mutta sama tutkimus arvioi, että tartuntojen määrä olisi ollut 66%, 86%, tai 95% matalampi, jos Kiinan hallitus olisi ryhtynyt toimiin viikon, kaksi, tai kolme viikkoa aikaisemmin. Tarkastelijan näkökulmasta riippuen Pekingiä voidaan kiittää maailman varjelemisesta vielä suuremmalta katastrofilta, tai tuomita koko maailman parhaillaan kokevan onnettomuuden johdosta.
Helmikuussa Kiinan johto alkoi esittää ensimmäistä kahdesta kertomuksesta. Presidentti Xi Jinping on itse väittänyt henkilökohtaisesti julkaisseensa ”ohjeet uuden koronaviruksen ehkäisemiseksi ja kontrolloimiseksi” tammikuun 7. päivänä Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean pysyvän komitean kokouksessa. Puheen tekstiä ei ole julkistettu, mutta nimettömät lähteet ovat kertoneet Xin ainoastaan ohjeistaneen, ettei toimenpiteiden pitäisi haitata ”juhlatunnelmaa” kiinalaisen uudenvuoden edellä.
Kysymys siitä milloin Xi kuuli viruksesta, on olennainen yritettäessä arvioida hänen vastuutaan kysymyksessä. On olemassa paljon viitteitä siitä, että maakuntahallitus johti Pekingiä harhaan ja että keskushallinto havaitsi tilanteen vakavuuden vasta tammikuun puolivälissä. Mutta mikäli Xi todella oli tietoinen ongelmasta, silloin hänen kuuluis kantaa vastuuta siitä, että maailmalta salattiin epidemian todellinen vakavuus.
Tammikuun 11. päivänä kalakauppias Li pääsi sairaalasta täysin parantuneena. Hän on palannut töihin, mutta suljetun Huananin markkinoiden sijaan toisella markkinapaikalla ja vihannesten ja hedelmien kauppiaana.
Tohtori Ai Fen toimii edellen Wuhanin keskussairaalan hälytyspalveluiden päällikkönä. Maaliskuun 10. päivänä hän lausui Kiinan valtiollisen People-lehden pitkässä haastattelussa: ”Kadun sitä, etten silloin jatkanut huutamista täysillä. Olen usein miettinyt itsekseni mitä olisi tapahtunut, jos voisin kääntää aikaa taaksepäin.”
Hänen kommenttinsa katosivat internetistä kolmen tunnin kuluttua julkaisemisesta, mutta ne leviävät yhä ja myös käännöksinä englanniksi, saksaksi, italiaksi ja lyhennelminä. Niitä levittävät nopeatoimiset verkkokeskusteluiden seuraajat, jotka olivat älynneet tallentaa haastattelun ennen sen katoamista.
Silmälääkäri Li Wenliangin Beijing Youth Dailylle kännykällään näpyttelemä haastattelu kymmenen päivää ennen hänen menehtymistään, on myös poistettu internetistä sensorien toimesta. Mutta muutamaa päivää ennen edellä mainittua haastattelua hän antoi haastattelun myös Casixin-lehdelle. Tuo haastattelu on edelleen internetistä luettavissa. Siinä hän sanoo: ”Minusta terveessä yhteiskunnassa pitäisi kuulua enemmän kuin yksi ääni.”
Der Spiegel -lehden artikkelin pohjalta lyhentäen kirjoittanut: Veli Rosenberg
Maolaisten Suomi–Kiina-seuran kaappauksesta tuli 4. toukokuuta kuluneeksi tasan 50 vuotta. Kaappauksen vuosipäivänä julkaistiin Yle Areenassa Jouko Aaltosen dokumenttielokuva Pieni punainen, joka kertoi maolaisen liikkeen historiasta Suomessa. Dokumentti sivusi myös Suomi–Kiina-seuran valtausta toukokuussa 1970. Yle TV1 esitti dokumentin 7.5. Dokumenttiprojekti sarjassa ja elokuva on edelleen nähtävissä Yle areenassa.
Maolaiskaappausta ja seuran toimintaa Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana on käsitelty seuran tilaisuuksissa ja Kiina sanoin ja kuvin -lehdessä. Kulttuurivallankumouksen ja maolaisten valtauksen ajasta voi lukea mm. Kiina sanoin ja kuvin -lehdessä julkaistussa Veli Rosenbergin artikkelissa Suomi-Kiina-seuran vahvoja naisia – Aune Laurikainen.
Maolaisuutta Suomessa käsiteltiin myös maanantaina Kulttuuriykkösellä. Radio-ohjelmassa haastateltavana olivat Pieni punainen -dokumentin ohjaaja Jouko Aaltonen ja Itä-Aasian koulutuskeskuksen johtaja ja professori Lauri Paltemaa.
Jos maolaisuus ja kulttuurivallankumous ja niiden vaikutus Suomessa ja Suomi–Kiina-seurassa kiinnostaa, suosittelemme lämpimästi tutustumaan aiheeseen katsomalla, lukemalla ja kuuntelemalla yllä linkitetyt dokumentin, artikkelin ja radio-ohjelman.
Kiinan vaikutus kasvaa – suomalaisnuoria ei kiinnosta
Suomi–Kiina-seura ja Suomen suurimpien kaupunkien C21-verkosto teettivät helmikuussa 2019 suomalaisnuorten Kiina-kiinnostusta koskevan kyselytutkimuksen. Tutkimuksen mukaan Kiinaa koskevat asiat kiinnostavat vain vähemmistöä suomalaisnuorista. Tämä siitä huolimatta, että Kiinan vaikutus Suomeen ja suomalaisiin kasvaa kaiken aikaa. Haastattelussa haastateltiin 500 suomalaista 15–19-vuotiasta nuorta ympäri Suomea.
Suomi–Kiina-seura ja Suomen suurimpien kaupunkien C21-verkosto teetti Suomen kyselytutkimus Oy:llä kyselytutkimuksen 15–19-vuotiaiden suomalaisnuorten keskuudessa näiden Kiina-kiinnostuksesta. Tutkimus toteutettiin 1.2.–4.3.2019. Sen taustalla oli arvio, että Kiina vaikuttaa Suomeen ja suomalaisiin entistä enemmän, mutta tämä ei välttämättä heijastu suomalaisten nuorten kiinnostuksessa Kiinaa kohtaan. Tutkimustulosten pohjalta on tarkoitus arvioida, onko ja millä tavoin tarvetta kannustaa suomalaisnuoria nykyistä enemmän perehtymään Kiinaan.
“Vaikka Kiinan vaikutus Suomeen ja suomalaisiin kasvaa kaiken aikaa niin taloudellisesti ja poliittisesti kuin myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen kautta, ei teettämämme tutkimuksen mukaan Kiina kiinnosta valtaosaa suomalaisnuorista heidän opintojensa, urasuunnitelmien tai harrastustensa kannalta” toteaa Suomi–Kiina-seuran puheenjohtaja Mikko Puustinen.
Kiina on nuorista etäinen ja sitä tunnetaan huonosti, Japani kiinnostaa Kiinaa enemmän
84% vastanneista ei pitänyt Kiinaa kiinnostavana opintojensa, tulevan työnsä tai harrastusten kannalta. Pääsyinä he mainitsivat, että Kiina on liian kaukana, että he eivät tunne Kiinaa ja että kiinan kieli on liian vaikeaa. Avoimissa vastauksissa esiin nousi myös yleinen kiinnostamattomuus Kiinaa kohtaan sekä esimerkiksi käsitys lapsityövoiman käytöstä Kiinasta.
Tutkimuksen
yhteydessä kysyttiin haastatelluilta lyhyesti myös heidän kiinnostuksesta
Kiinaan suhteessa muutamiin muihin maihin. 70% ilmaisi olevansa enemmän
Kiinasta kuin Intiasta kiinnostuneita, mutta vain 28% enemmän
kiinnostuneita Kiinasta kuin Japanista. Tämä muun muassa siitä huolimatta,
että Kiina on jo monta vuotta sitten ajanut Japanin ohi maailman toiseksi
suurimpana taloutena.
Kiinnostuneiden huomio kulttuurissa ja historiassa sekä taloudessa
Vain 16% haastatelluista suomalaisnuorista osoitti kiinnostusta Kiinaa kohtaan opintojen, työn tai harrastusten osalta. Kiinnostuneiden keskuudessa listalla korkeimmalle nousivat kiinalaisen ruoan lisäksi maan mielenkiintoinen kulttuuri ja historia, asiasta kuuleminen median ja some-kanavien kautta sekä Kiinan nousu suurvaltana ja taloutena.
Lisätietoja tutkimuksesta
Mikko Puustinen
Suomi–Kiina-seuran puheenjohtaja
045 7876 8660
