Koko maailmaa ravisteleva SARS-CoV-2-viruksen aiheuttama COVID-19-hengityselinsairaus syntyi Kiinassa ja levisi sieltä koko maailman kattavaksi pandemiaksi. Miten viruksen leviäminen Kiinassa todennäköisesti tapahtui, siitä on Der Spiegel -lehti julkaissut pitkän ja perusteellisen artikkelin numerossaan 20 tänä vuonna. Artikkeli perustuu haastatteluihin Wuhanissa sekä kiinalaisten lehtimiesten raportteihin. Artikkeli on myös luettavissa englanninkielisenä käännöksenä verkossa ja linkki tuohon artikkeliin löytyy tämän Der Spiegel -lehden artikkelin pohjalta kirjoitetun jutun lopusta.
Joulukuun 20. päivän aamuna 2019 kiinalainen 42-vuotias kalakauppias Chen Qingbo siivosi myyntikojuaan Huanan-markkinoilla oltuaan työntouhussa jokapäiväisen tapansa mukaan aamuviidestä lähtien myyden kalaa markkinoilla ja välittäen kalatuotteita myös vakioasiakkailleen Wuhanin kaupungissa, joiden joukossa useille hotelleille ja ravintoloille. Hän tunsi kotiin mennessään tuona perjantaina olonsa oudon väsyneeksi ja heikoksi. Samana iltapäivänä hän kääntyi asuinpaikkansa naapuruston lääkärin puoleen ja sai yleisen kiinalaisen hoitotavan mukaisen lääkeinfuusion suoneen. Hän tunsi olonsa paremmaksi ja palasi myyntikojulleen jälleen lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Päivä päivältä kalakauppias Chen tunsi olonsa huononevan. Tiistaina hän ei enää kyennyt töihin ja naapuruston lääkärikin epäili hänen kärsivän virusperäisestä tartuntataudista. Kuume oli noussut ja häntä yskitti. Torstaina 26. päivänä hän haki apua Wuhanin keskussairaalasta.
Maanantaina 30. päivänä joulukuuta kalakauppias Chenin kunto oli huonontunut sairaalassa niin pahoin, että hän jo taisteli elämästään. Juuri Chenin keuhkoista Wuhanin keskussairaalassa otetusta näytteestä shanghailainen laboratorio kykeni ensimmäisenä määrittelemään sairauden aiheuttaman viruksen perimän.
Der Spiegel -lehden mukaan on todennäköistä, että SARS-CoV-2-virus on lähtöisin lepakoista, mutta miten ja missä se on siirtynyt ihmiseen ei ole tiedossa. Se on kuitenkin tapahtunut joskus syksyn 2019 aikana. Virus on geneettisen analyysin mukaan siirtynyt epätavallisen nopeasti siirtynyt eläimestä ihmiseen sekä pystynyt hankkimaan itselleen ominaisuuden, jolla se pystyy tarttumaan ihmisestä toiseen. Lehti pitää asiantuntijalausuntojen perusteella viruksen kehittymistä luonnollisena prosessina eikä tue salaliittoteorioita sen keinotekoisesta luomisesta laboratorio-olosuhteissa. Virus joko kehittyi välittäjäeläimessä valmiiksi tai kiersi ihmisten keskuudessa huomaamatta ja olemalla erityisen tarttuva. Joka tapauksessa Wuhanin Huanan-markkinat tarjosivat ihanteelliset olosuhteet viruksen kehittymiselle ihmisen ja villieläinten välillä.
Samana joulukuun 26. päivänä, jolloin kalakauppias Chen vihdoin kirjautui hoitoon Wuhanin keskussairaalan, sai keuhkotautilääkäri Zhang Jixian toisella klinikalla potilaakseen kuumeesta ja pahoista hengitysvaikeuksista kärsineen vanhemman naishenkilön. Tohtori Zhang otti potilaasta tietokonetomografiakuvan ja saattoi todeta hänen kärsivän vakavasta ja epätavallisesta keuhkokuumeesta. Seuraavana päivänä neurologiselta osastolta pyydettiin tohtori Zhangin apua vanhemman mieshenkilön samankaltaisten vaivojen analysointiin. Lääkärit huomasivat pian, että kyse oli pariskunnasta. Tohtori Zhang oli vakuuttunut, että kyse oli tarttuvasta sairaudesta ja pyysi saada ottaa tietokonetomografiakuvan myös heidän oireettoman poikansa keuhkoista. Poika vastusti kuvausta alkuun voimallisesti, luullen lääkärien vain haluavan hänen osallistuvan kalliiseen toimenpiteeseen rahastuksen vuoksi. Kuva otettiin ja se paljasti samanlaisia löydöksiä, kuin vanhempien keuhkoista oli havaittu. Tohtori Zhang oli nyt vakuuttunut siitä, että kyse on tarttuvasta taudista. Muutamien lisäkokeiden avulla hän päätteli, että kyse oli siihen saakka tuntemattomasta virustaudista. Samana päivänä, 27.12. hän raportoi löydöksestään viranomaisille.
Lisää potilaita, jotka kärsivät samankaltaisista oireista alkoi ilmestyä Wuhanin kaupungin sairaaloihin. Kalakauppias Chen Qingbon kaltoin he olivat Huanan-markkinoiden kauppiaita, tavarantoimittajia tai asiakkaita. Huanan-markkinat koostuivat kahdesta suuresta hallista, joiden välissä kulki leveä tie. Markkinoiden itäisessä hallissa, missä kalakauppias Chenillä oli myyntikojunsa, myytiin lähinnä kalaa ja äyriäisiä. Markkinoiden läntisessä siivessä oli useita myyntikojuja eksoottisille tuotteille, kuten ketun-, käärmeen ja salamanterinlihalle. Siellä myytiin myös elävinä skorpioneja, krokotiileja ja siilejä; ketunpentuja sekä sivettikissoja. Chen Qingbon mukaan markkinoilla kerrottiin myydyn lisäksi muurahaiskäpyjä. Niitä kalakauppias Chen ei itse ollut nähnyt, sillä hän piti villieläimiä likaisina ja pelkäsi niitä. Hän ei sanojensa mukaan koskaan käynyt noiden eksoottisia tuotteita myyneiden kojujen lähellä. Markkinoiden itäsiipeä hän piti hyvin tavanomaisena kiinalaisena markkinana, jonka vessatkin olivat siistejä ja jotka siistittiin joka päivä.
Kalakauppias Chenin kunto jatkoi heikkenemistä ja kuume nousi 39,8 asteeseen. Joulukuun 30. päivänä hän menetti tajuntansa. Hänen keuhkoissaan olleesta nesteestä otettiin näyte ja omaisia varoitettiin kalakauppiaan kriittisestä tilasta. Lääkäreille alkoi selvitä millaisenvirustaudin kasnssa oltiin tekemisissä.
Muutamaa päivää näitä tapahtumia aiemmin oli Wuhanin keskussairaalasta lähetetty vastaavanlaisista oireista kärsivän potilaan keuhkoista näyte Vision Medicals -laboratorioon Kantoniin. 27. päivänä laboratorio otti keskussairaalaan puhelimitse yhteyden ja kertoi kyseessä olevan uudentyyppinen koronavirus. Keskussairaalan johtava lääkäri kertoi myöhemmin Caixin-lehden haastattelussa ihmetelleensä, miksei laboratorio ollut lähettänyt löydöksestä kirjallista lausuntoa.
Iltapäivällä 30. päivänä joulukuuta Wuhanin keskussairaalan hälytyspalveluiden päällikkö Ai Fen sai vielä yhden potilaan testitulokset. Ne oli tutkinut pekingiläinen laboratorio CapitalBio. Testitulos huolestutti tohtori Ai Feniä kovasti, sillä niissä luki SARS-koronavirus. Hän välitti tiedon löydöksestä klinikan johdolle. Hän lähetti analyysin tuloksen alleviivaten sanan SARS-koronavirus yhdessä potilaan tietokonetomografiakuvan kanssa opiskelutovereilleen kera kommentin: ”olkaa varuillanne”. Ai Fenin viesti tavoitti myös silmälääkäri Li Wenliangin, joka puolestaan käytti klo 17:45 WeChat-viestipalvelua välittämään yliopiston opiskelutovereilleen tiedon mahdollisen SARS-epidemian puhkeamisesta. Tuntia myöhemmin hän korjasi varoitusta todennetuksi koronavirustulehdukseksi, jonka tarkkaa alatyyppiä ei ollut vielä vahvistettu.
Joulukuun 31. päivän aamuna suojavarusteisiin pukeutuneet virkailijat alkoivat desinfioida Huanan-markkinoita. Samaan aikaan terveysvirasto julkaisi ensimmäisen julkisen lausunnon uudesta sairaudesta. Siinä sanottiin, että 27 keuhkokuumetapausta on ilmennyt, mutta yhtään varmistettua tapausta ihmisestä toiseen siirtymisestä ei ollut tullut esiin. Lausunnon viimeinen lause tyynnytteli lääkäreitä ja terveysviranomaisia ympäri maailmaa. On tavanomaista, että uudet virukset leviävät alkuun hitaasti.
Ehdollisuudestaan huolimatta lausunto oli virheellinen. SARS-CoV-2-virus käyttäytyi poikkeuksellisesti. Voi pitää paikkansa, ettei varmistettuja löydöksiä viruksen leviämisestä ihmisestä toiseen ollut havaittu joulukuun loppuun mennessä, mutta lääkäreiden havainnot todistivat, että näin oli täytynyt alkaa tapahtua jo paljon aikaisemmin. Kesti kaikkiaan 21 päivää ennen kuin Kiinan hallitus virallisesti myönsi näin tapahtuneen. Nuo kolme viikkoa vaikuttivat vahvasti siihen, että paikallisesta epidemiasta kehittyi nopeasti maailmanlaajuinen pandemia.
Tammikuun 21. päivänä Shanghain julkisen kliinisen terveyden keskus (Public Clinical Health Center) julkisti kalakauppias Chenin keuhkoista saadun SARS-CoV-2-viruksen koko perimän ja julkaisi tutkimustuloksensa kansainvälisellä virological.org-verkkosivulla. Seuraavana päivänä keskus suljettiin kiinalaisten viranomaisten toimesta, ilmoittamatta sulkemisen syytä.
Joulukuun 31. päivänä kalakauppias Chen siirrettiin Wuhanin keskussairaalasta Jinyintan sairaalan teho-osastolle. Siellä hänen tapauksensa yhdessä 40 muun kanssa valittiin tarkemman tutkimuksen kohteeksi. Niistä syntyi tuloksena tutkimus, joka julkaistiin kolmen viikon kuluttua arvostetussa lääketieteellisessä julkaisussa The Lancet. Sitä pidetään edelleen eräänä kaikkein tärkeimmistä kliinisistä tutkimuksista COVID-19-sairauden alkuvaiheista.
Tammikuun 3. päivänä Wuhanin terveysviranomaiset raportoivat 44:stä tuntemattoman viruksen aiheuttamasta keuhkotulehduksesta, joiden joukossa 11:stä vaikeasta tapauksesta, kuten kalakauppias Chenin kokema. Epidemia oli kuitenkin jo tuolloin paljon laajempi kuin nuo mainitut tapaukset. Samalla monet lääkärit kohtasivat vaikeuksia yrittäessään raportoida lukuisista uusista tapauksista viranomaisille.
SARS-epidemian jälkeen Kiinaan luotiin raportointijärjestelmä, jonka kautta klinikoita velvoitettiin välittömästi raportoimaan hallitukselle Pekingiin epäilyttävien tartuntatautien puhkeamisista. Järjestelmä on yksinkertainen ja esimerkiksi B-hepatiittitapausten ilmetessä sen kautta saattoi hyvin yksinkertaisesti valmistaa raportin havainnoistaan ja lähettää sen enter-näppäintä painamalla suoraan Pekingiin. Järjestelmä varoitti Pekingiä ajoissa lintu-influenssan puhkeamisesta 2013 ja marraskuussa 2019 keuhkoruton ilmaantumisista Mongoliassa. Mutta Wuhanissa järjestelmä lopetti yhtäkkiä toimintansa. Viranomaiset alkoivat vaatia sairaaloita ensin selvittämään kunkin tapauksen paikallisviranomaisille, ennen kuin he saivat raportoida siitä kansalliseen järjestelmään.
Monet tiedemiehet ja laboratoriot alkoivat saada puhelimitse käskyjä Hubein maakunnan terveysviranomaisilta, vaatien heitä lopettamaan käynnissä olevat tutkimukset ja tuhoamaan olemassa olevat näytteet. Heidän käskettiin tulevaisuudessa raportoida mahdollisista tutkimuksistaan Hubein maakunnan terveysviranomaisille.
Jo joulukuun 29. päivänä Wuhanin keskussairaala oli lähettänyt neljä raporttia paikallisille terveysviranomaisille arvioitaviksi. Viraston päällikkö lupasi palata asiaan pikaisesti, mainiten samalla samansuuntaisia raportteja saapuneen useilta klinikoilta. Kun kahden päivän kuluttua lääkärit kysyivät virastolta raporteista, heitä kehotettiin olemaan kärsivällisiä. Kun tammikuun 3. päivänä lääkärit ottivat virastoon uudelleen yhteyttä kysyen tulisiko heidän raportoida kansallisen järjestelmän kautta nyt yhteensä seitsemästä tapauksesta, heidän käskettiin odottaa.
Vuoden tärkeimpien poliittisten tapahtumien vaikutus viivästykseen oli ilmeinen. Tammikuun 6. päiväksi oli suunnitteilla kaupunkiparlamentin istuntokauden alkaminen ja Hubein kansankongressin istuntokauden oli määrä alkaa tammikuun 11. päivänä. Tällöin maakuntahallitus antoi määräyksen raportoida kansalliseen tarttuvien tautien seurantajärjestelmään ”varovaisesti”. Raportointia koordinoisi jatkossa paikallisten terveysviranomaisten lisäksi kaupungin ja maakunnan vastaavat viranomaiset.
Paikallisviranomaiset tuntuivat tekevän kaikkensa, jotta keskushallitus pidettäisiin tapahtumista pimennossa. Äänekkäimmät esiintyjät oli jo tuolloin hiljennetty: tammikuun 2. päivänä tohtori Ai Fen joutui kovasanaiseen puhutteluun ja tammikuun 3. päivänä silmälääkäri Litä kuulusteltiin ja hänet pakotettiin allekirjoittamaan lupaus olla vastaisuudessa ”levittämättä huhuja”. Li palasi Wuhanin keskussairaalaan ja sai itse viruksen 8. päivänä tammikuuta.
Virus jatkoi leviämistään Wuhanissa ja tammikuun 5. päivänä kaupungin terveysviranomaiset raportoivat vain 59:stä tapauksesta. Tammikuun 11. päivänä he mainitsivat vain 41:stä aluksi diagnosoidusta tapauksesta. Heidän mukaansa tammikuun 3. päivän jälkeen ei olisi ilmennyt yhtään uutta tapausta. Kaikkien todisteiden vastaisesti he julistivat, ettei ollut mitään todisteita siitä, että tauti, josta nyt käytettiin nimitystä uusi koronavirus, tarttuisi ihmisestä ihmiseen.
Mutta huonot uutiset kantautuivat kuin kantautuivatkin Pekingiin. Kiinan tautien kontrollointi- ja ehkäisykeskuksen (China’s Center for Desease Control and Prevention) virologi Gao Fu selaili tapansa mukaan 30. päivänä joulukuuta internetistä tietoja mahdollisista tautien puhkeamisista. Hän huomasi huhuja Wuhanin terveyskomission sisäisestä raportista, jossa kerrottiin tuntemattoman keuhkosairauden puhkeamisesta. Gao soitti terveyskomission virkamiehelle ja harmistui saamistaan välttelevistä kommenteista. Seuraavana päivänä hän lähetti ensimmäisen kaikkiaan kolmesta asiantuntijaryhmästä Wuhaniin. Pekingin WHO:n toimistoa informoitiin epäillystä tuntemattomasta keuhkosairaudesta virallisesti samana päivänä. Pian tämän jälkeen hän soitti henkilökohtaisesti Yhdysvaltain tautien kontrollointikeskusten johtaja Robert Redfieldille.
Viikkoa myöhemmin Wuhaniin lähetetyn toisen asiantuntijaryhmän jäsen kertoi Wuhanin viranomaisten vähätelleen tautia ja sanoneen sen aiheuttavan vain tavanomaisen influenssan. Paikallisviranomaiset Wuhanissa jopa julkaisivat ohjeen, että vain sellaiset potilaat, jotka olivat henkilökohtaisesti vierailleet Huanin-markkinoilla, tai joilla oli ollut yhteys siellä käyneeseen henkilöön, tulisi laskea taudista kärsineeksi. Tämän ohjeen seurauksena kasvava määrä infektioita katosi tilastoista. Todellisuudessa sellaisten tartuntojen määrä, joilla ei ollut mitään tekemistä Huanan-markkinoiden kanssa oli kasvussa.
Wuhanin terveysviranomaiset jatkoivat tilanteesta valehtelemistaan: esimerkiksi 11. tammikuuta he ilmoittivat, ettei lääkintähenkilökunnan parista ollut havaittu yhtäkään tartuntaa. Netin keskustelukerhoissa alkoi päinvastainen huhu levitä. Epidemiologi Li Lanjuan kiinnitti 17. päivänä tammikuuta yhteen sellaiseen huomionsa. Hän raportoi siitä Kansalliselle terveyskomissiolle ja pyysi lupaa saada matkustaa Wuhaniin välittömästi. Hänen pyyntönsä hyväksyttiin. Seuraavana päivänä hän lähti yhdessä viiden muun epidemiologin kanssa Wuhaniin. Tämän kolmannen asiantuntijaryhmän matkan tuloksena tilanteen vakavuus paljastui sekä Kiinan että koko maailman viranomaisille.
Ryhmä palasi Pekingiin 19. päivänä tammikuuta ja tapasi puolenyön maissa terveysministerin ja seuraavana aamuna maan hallituksen. Kokouksessa Lin ryhmä ehdotti Wuhanin kaupungin välitöntä eristämistä, olihan kiinalaisen uudenvuoden juhlakauden alkuun vain muutamia päiviä. Tuolloin 20. päivänä tammikuuta uutiset tilanteesta Wuhanissa levisivät tiedotusvälineiden kautta Kiinaan ja koko maailmaan. Kolmen päivän kuluttua 23. päivänä Wuhanin eristys alkoi. Väjän myöhemmin eristys laajennettiin koskemaan koko Hubein maakuntaa.
(Wikipedia)
Silmälääkäri Li Wenliang oli tammikuun loppupuolella niin huonokuntoinen, että hänet oli siirrettävä tehohoitoon ja kytkettävä hengityskoneeseen. Tammikuun 27. päivänä hän rikkoi vaitiolokieltoaan ja antoi haastattelun Beijing Youth Daily -lehdelle. Hän ei enää kyennyt puhumaan, vaan antoi haastattelun näppäilemällä viestejä kännykällään. Helmikuun 5. ja 6. päivien välisenä yönä hän menehtyi ja noin 17 miljoonaa käyttäjää seurasi hänen eloonjäämiskamppailuaan somessa. Hänen menehtymisensä nostatti ennen näkemättömän myötätuntoaallon ja 187.000 käyttäjää ilmitoi surunsa ja suuttumuksensa internetissä. Somereaktio sai Kiinan lopulta luopumaan sensurointiyrityksistään. 33-vuotias Li, jolta jäi jälkeen poika ja raskaana oleva vaimo edusti juuri sitä yhteiskunnan osaa, jonka varaan Kiinan kommunistinen puolue on rakentanut valtaansa: nuori, työteliäs ja korkeasti koulutettu. Li, kuten monet lääkärit, kuului lisäksi kommunistiseen puolueeseen.
Litä, joka oli nähnyt lähenevän vaaran, oli varoittanut ystäviään ja kollegoitaan, rangaistiin näiden ponnistusten vuoksi. Hänen kohtalonsa järkytti monia nuoria kiinalaisia niin syvästi, että joidenkin päivien ajan näytti siltä, että puolue voisi menettää otteensa yhteiskunnasta.
Vasta näiden tapahtumien jälkeen Kiinan hallitus ryhtyi voimallisiin toimiin viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.
Maaliskuussa kansainvälinen epidemiologiryhmä arvioi tartuntojen määrän olleen kolmin, seitsemän, tai 18-kertaa suurempi, jos Kiina olisi asettanut Wuhanin eristyksen viikon, kaksi, tai kolme myöhemmin kuin se nyt teki. On vaikea kuvitella kuinka monta kuolemantapausta maailmalla olisi koettu, jos Kiina olisi viivytellyt päätöksessään. Mutta sama tutkimus arvioi, että tartuntojen määrä olisi ollut 66%, 86%, tai 95% matalampi, jos Kiinan hallitus olisi ryhtynyt toimiin viikon, kaksi, tai kolme viikkoa aikaisemmin. Tarkastelijan näkökulmasta riippuen Pekingiä voidaan kiittää maailman varjelemisesta vielä suuremmalta katastrofilta, tai tuomita koko maailman parhaillaan kokevan onnettomuuden johdosta.
Helmikuussa Kiinan johto alkoi esittää ensimmäistä kahdesta kertomuksesta. Presidentti Xi Jinping on itse väittänyt henkilökohtaisesti julkaisseensa ”ohjeet uuden koronaviruksen ehkäisemiseksi ja kontrolloimiseksi” tammikuun 7. päivänä Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean pysyvän komitean kokouksessa. Puheen tekstiä ei ole julkistettu, mutta nimettömät lähteet ovat kertoneet Xin ainoastaan ohjeistaneen, ettei toimenpiteiden pitäisi haitata ”juhlatunnelmaa” kiinalaisen uudenvuoden edellä.
Kysymys siitä milloin Xi kuuli viruksesta, on olennainen yritettäessä arvioida hänen vastuutaan kysymyksessä. On olemassa paljon viitteitä siitä, että maakuntahallitus johti Pekingiä harhaan ja että keskushallinto havaitsi tilanteen vakavuuden vasta tammikuun puolivälissä. Mutta mikäli Xi todella oli tietoinen ongelmasta, silloin hänen kuuluis kantaa vastuuta siitä, että maailmalta salattiin epidemian todellinen vakavuus.
Tammikuun 11. päivänä kalakauppias Li pääsi sairaalasta täysin parantuneena. Hän on palannut töihin, mutta suljetun Huananin markkinoiden sijaan toisella markkinapaikalla ja vihannesten ja hedelmien kauppiaana.
Tohtori Ai Fen toimii edellen Wuhanin keskussairaalan hälytyspalveluiden päällikkönä. Maaliskuun 10. päivänä hän lausui Kiinan valtiollisen People-lehden pitkässä haastattelussa: ”Kadun sitä, etten silloin jatkanut huutamista täysillä. Olen usein miettinyt itsekseni mitä olisi tapahtunut, jos voisin kääntää aikaa taaksepäin.”
Hänen kommenttinsa katosivat internetistä kolmen tunnin kuluttua julkaisemisesta, mutta ne leviävät yhä ja myös käännöksinä englanniksi, saksaksi, italiaksi ja lyhennelminä. Niitä levittävät nopeatoimiset verkkokeskusteluiden seuraajat, jotka olivat älynneet tallentaa haastattelun ennen sen katoamista.
Silmälääkäri Li Wenliangin Beijing Youth Dailylle kännykällään näpyttelemä haastattelu kymmenen päivää ennen hänen menehtymistään, on myös poistettu internetistä sensorien toimesta. Mutta muutamaa päivää ennen edellä mainittua haastattelua hän antoi haastattelun myös Casixin-lehdelle. Tuo haastattelu on edelleen internetistä luettavissa. Siinä hän sanoo: ”Minusta terveessä yhteiskunnassa pitäisi kuulua enemmän kuin yksi ääni.”
Der Spiegel -lehden artikkelin pohjalta lyhentäen kirjoittanut:
Veli Rosenberg
Lue koko artikkeli englanninkielisenä:
www.spiegel.de