Kiina sanoin ja kuvin 2/2007
Oikeudenmukaisuus kehityksen päämääränä
Tämä Kiinan inhimillisen kehityksen raportin lyhennelmä on vuodelta 2005. Se on ensimmäinen kokonaan kiinalaisin voimin tuotettu maaraportti YK:n kehitysohjelmaa (UNDP) varten. Artikkeli antaa kuvan siitä, miten kiinalaiset asiantuntijat näkevät Kiinan kehitysongelmat.
Saavuttaakseen inhimillisen kehityksensä päämäärät on Kiinan toteutettava yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Ensin on kuitenkin päästävä yksimielisyyteen sellaisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden käsitteestä, jonka koko yhteiskunta voisi hyväksyä. Sen tulee sulkea sisäänsä kaksi päämäärää. Ensimmäinen on tasavertaisuus perustavien ihmisoikeuksien ja mahdollisuuksien osalta. Nämä pitävät sisällään poliittiset oikeudet, kuten oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden; ilmaisunvapauden ja uskonnonvapauden; sekä yhteiskunnalliset ja taloudelliset oikeudet. Toinen päämäärä on yleinen mahdollisuus kykyjensä kehittämiseen. Tämä edellyttää, että jokaiselle kansalaiselle taataan perustulot, lääkintähoito ja pääsy koulutukseen.
Yhteiskunnallisella oikeudenmukaisuudella ymmärretään toisinaan tasavertaisuutta ansiotuloissa; kasvavat tuloerot ovatkin ehkä silmiinpistävin epäoikeudenmukaisuuden ilmenemismuoto Kiinassa. Tämä raportti menee tuloerojen tarkastelua pidemmälle tutkimalla, miten yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden aikaansaamat oikeudet ja mahdollisuudet toteutuvat (tai jäävät toteutumatta). Se tarkastelee oikeuksien ja mahdollisuuksien epätasa-arvoa eri väestöryhmien välillä, mikä ilmenee sellaisissa seikoissa kuten muuttamisen vapaudessa, oikeudessa työhön ja oikeudessa samaan palkkaan samasta työstä. Kun edellä mainitut oikeudet yhdistetään tasavertaiseen tulonjakoon, ne muodostavat yhdessä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja siten tasapainoisen ja monipuolisen kehityksen.
Merkittävän kasvun keskellä on yhä kasvavaa eriarvoisuutta
Kiina on edistynyt huomattavasti inhimillisessä kehityksessä uudistus- ja avautumispolitiikan aloittamisen jälkeen 1970-luvun lopulla. Maan sijoitus inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, Human Development Index, on painotettu mittari, joka ottaa huomioon odotettavissa olevan eliniän, koulutustason ja taloudellisen hyvinvoinnin) on noussut jatkuvasti viimeisten 20 vuoden aikana. Kiina sijoittui 177 maan joukossa 85. sijalle vuonna 2003. Odotettavissa oleva elinikä ja jotkut muut terveyttä kuvaavat mittarit ovat nykyisin korkeammat kuin kehitysmaissa keskimäärin ja suunnilleen samansuuruiset kuin keskituloisissa maissa. Ala-asteen opetuksen piirissä olevien määrä ylitti 11 prosentilla kehitysmaiden keskitason vuonna 2002 ja oli samaa luokkaa keskituloisten maiden kanssa. Myös aikuisten ja nuorten lukutaitoisuusprosenttiosuus ylitti kehitysmaiden keskitason ollen keskituloisten maiden suuruusluokkaa. Viimeisten 26 vuoden aikana on kansantulo kasvanut keskimäärin 9,4 prosenttia vuodessa ja absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella elävän (tulot alle 1 USD päivässä) maaseutuväestön määrä on vähentynyt 250 miljoonasta 26,1 miljoonaan.
Kaikesta tästä huolimatta Kiinaa vaivaa kehityksen epätasapainoisuus – selvimmin maaseudun ja kaupunkien välillä, eri alueiden välillä, sukupuolten välillä sekä eri väestöryhmien välillä. Vuoden 2005 inhimillisen kehityksen raportti erittelee ensimmäistä kertaa inhimillisen kehityksen indeksin erikseen kaupunkialueille ja maaseudulle (0,81 ja 0,67). Kasvava juopa inhimillisen kehityksen asteessa kaupunkien ja maaseudun välillä, erityisesti vuodesta 1997 alkaen, on suureksi osaksi johtunut lisääntyvästä ansiotulojen epätasa-arvosta näiden alueiden välillä. Maailmanpankki arvioi Kiinan kansallisen tulonjakoa kuvaavan Gini-indeksin kohonneen vuoden 1982 luvusta 0,30 peräti 50 prosentilla kahdessa vuosikymmenessä lukuun 0,45 vuonna 2002. Kiina sijoittuu 90:ksi 131 maan joukossa tulonjaon epätasa-arvon suhteen. Varakkaimman kymmenyksen keskimääräinen tulotaso on yksitoistakertainen köyhimmän kymmenyksen tulotasoon verrattuna.
Epätasa-arvoa esiintyy muissakin suhteissa. Kaupunkilaisväestö saa paljon parempaa koulutusta kuin maaseutuväestö. Vuonna 2000 vain 2,5 prosenttia kaupunkien 15–64-vuotiaasta väestöstä jäi kokonaan koulutuksen ulkopuolelle; maaseudulla vastaava prosenttiluku oli 8,7. Myös sukupuolten välillä jatkuu epätasa-arvo, lukutaidottomien tai puolittain lukutaidottomien naisten määrä miehiin verrattuna on 2,6-kertainen. Varallisuuden jakautumista tarkasteltaessa nähdään sen jatkuvasti kasaantuvan kaupunkiväestölle. Omaisuutta vähiten omistavasta väestön kymmenyksestä neljännes kuuluu kaupunkilaisiin ja kolme neljännestä maaseutuväestöön.
Ketkä ovat haavoittuvimpia?
Seuraavat väestöryhmät ovat kaikkein suurimmassa vaarassa kärsiä yllä mainituista epäoikeudenmukaisuuksista:
• Maaseudun köyhät: sekä tulojensa suhteen että kyvyssä ehkäistä epäoikeudenmukaisuuksien riskejä.
• Kaupunkien köyhät: kaupunkien köyhyys on lisääntynyt valtionyhtiöiden ja kollektiivisesti omistettujen yhtiöiden rakennejärjestelyjen jälkeen.
• Maalta kaupunkiin muuttaneet: olivatpa he työllistyneitä tai eivät, he eivät kuulu sosiaalietuisuuksien piiriin syrjivän kohtelun vuoksi.
• Maanviljelijät, joilta pakkolunastetaan maata: kaupungistuminen ja teollistuminen ovat vieneet monilta maanviljelijöiltä heidän maansa. Jotkut eivät ole saaneet asianmukaista korvausta maastaan, ovat jääneet työttömiksi ja elävät vaikeissa olosuhteissa.
Haasteita haavoittuvimman väestönosan edessä – Epävarmat ja epäreilut työmarkkinat
Kiinan työmarkkinat ovat muuttuneet perinpohjaisesti viimeisten 15 vuoden aikana. Työntekijöiden määrä on kasvanut nopeammin kuin työpaikkojen määrä. Yritysten rakennemuutokset ovat vieneet työpaikan 40 miljoonalta työntekijältä. Maaseudulta kaupunkeihin ja rannikkoalueille pyrkivien siirtotyöläisten määrä on noussut 140 miljoonaan. Siirtotyöläisiä syrjitään hukou-järjestelmällä (asuinpaikan rekisteröintijärjestelmä), joka sulkee valtaosan heistä koulutus-, terveydenhoito- ja sosiaalihuoltojärjestelmien ulkopuolelle. Syrjiviä käytäntöjä ovat lisäksi alempi palkkaus ja huonommat edut kuin kaupunkilaistyöläisillä; ankarat työolosuhteet; suuri ero työnsaantimahdollisuuksien suhteen siirtotyöläisillä verrattuna kaupunkien työläisiin samoin kuin työttömyyskorvauspalveluihin.
Miesten ja naisten työnsaantimahdollisuudet ovat erilaiset. Kiinan työmarkkinat ovat jyrkästi jakautuneet sukupuolen mukaan, keskiluokkaisissa ammateissa toimii enemmän miehiä kuin naisia. Työpaikkojen vähentyminen on iskenyt suhteettoman paljon naisiin ja sukupuoleen perustuvat palkkaerot ovat olleet kasvussa talouden muutosten edetessä.
Eroavuudet koulutustilaisuuksien ja mahdollisuuksien käytössä
Huolimatta viime vuosikymmenten kiitettävästä kehityksestä esiintyy koulutusmahdollisuuksissa edelleen vakavaa epätasapainoisuutta. Maaseutu on jäänyt kauas jälkeen kaupungeista ja Kiinan lukutaidoton väestö keskittyy maaseudulle. Suuri laatuero vallitsee koulutuksessa ja juopa koulutusmahdollisuuksien välillä kasvaa opiskelijoiden iän kasvaessa.
Myös sukupuoleen liittyviä eroja on nähtävissä. Tyttöjen opiskelumahdollisuudet ovat edelleen paljon huonommat kuin poikien. Kaikenlaisissa oppilaitoksissa opiskelevien tyttöjen suhteellinen määrä on pienempi kuin poikien ja vähenee tyttöjen iän kasvaessa. Aikuisväestön parissa naisten lukutaidottomuus on 2,6-kertainen miehiin nähden.
Eroavuudet terveydessä ja yleisessä terveydenhuollossa
Vakavia eroavuuksia väestön terveydentilassa esiintyy toisaalta kaupunkien ja maaseudun ja toisaalta eri alueilla asuvan väestön välillä. Maaseudun lapsi- ja äitiyskuolleisuus ovat kaksinkertaiset kaupunkeihin verrattuna. Kaupungeissa äitiyskuolleisuus on 33,1 sataatuhatta synnytystä kohti, kun taas maaseudulla vastaava suhdeluku on 61,9. Kaikki mittarit osoittavat selvän eron lasten ravitsemuksessa kaupunkien ja maaseudun välillä. Yli 80 prosentissa kaupunkitalouksista on kymmenen minuutin yhteys lähimpään terveydenhuoltolaitokseen, maaseudulla vain 66,9 prosentilla.
Alueellinen eriarvoisuus tulee esiin myös terveydenhuoltohenkilökunnan määrän suhteen, pahin tilanne on Kiinan länsiosissa. Terveydenhuollon voimavarat ovatkin keskittyneet suuriin ja keskikokoisiin kaupunkeihin, ja 67,7 prosenttia valtion rahoituksesta käytetään (2002) sairaaloiden ylläpitoon. Monilla maaseutualueilla yleiset terveydenhuoltopalvelut ovat romahtamaisillaan.
Alullaan oleva sosiaaliturva
Vuosina 2002–2003 Kiinassa perustettiin ensimmäinen sosiaaliturvajärjestelmä kaupunkilaisille (se ei koske kaupunkien siirtotyöläisiä). Nykyään sosiaaliturvan kulut henkeä kohti ovat kaupungeissa kymmenkertaiset maaseutualueisiin nähden. Sosiaaliturvamaksut kaupunkien työtätekevien osalta ovat nousseet tasaisesti siinä määrin, että ne ylittävät jo yritysten ja yhteiskunnan voimavarat. Tästä maksujen kasvusta huolimatta jää valtaosa Kiinan työtätekevistä – kaupunkien siirtotyöläiset, maaseutukaupunkien teollisuustyöntekijät ja maanviljelijät – käytännössä sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle. Tutkimukset osoittavat, että vain alle 2 prosenttia kaupunkien siirtotyöläisistä kuuluu kokonaan tai edes osittain työttömyysvakuutuksen piiriin.
Vuoden 2004 lopussa 163,53 miljoonaa henkeä nautti peruseläkettä, näistä 122,50 miljoonaa oli entisiä teollisuustyöläisiä ja 41,03 miljoonaa virkamiehiä ja toimihenkilöitä. Eläkekattavuus on paljon laajempi kaupunkien asukkaille, sillä peruseläkevakuutus koskee ainoastaan kaupunkien työväkeä; maanviljelijöillä ei ole todellisuudessa pääsyä sellaisen vakuutusturvan piiriin. Lisäksi sukupuolierot ovat huomattavat jopa kaupungeissa, sillä kolmea miestä kohden vain kaksi naista kuuluu eläkevakuutuksen piiriin. Myös julkisissa terveyspalveluissa ja sairausvakuutuksessa näkyy sukupuoliero, miehistä kahdeksan prosenttia suurempi määrä naisiin nähden kuuluu niiden piiriin.
Epätasa-arvo julkisten varojen käytössä
Suuri ero vallitsee julkisten palveluiden tuottamisessa kaupunkien ja maaseudun välillä. Eroavuus selittyy julkisten varojen erilaisella käytöllä. Piirikunta- ja paikallishallitukset ovat vastuussa palveluiden tuottamisesta, mutta niiden varat ovat rajatut. Samalla niiden osuus julkisten varojen kokonaismäärästä on laskenut jatkuvasti viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Oikeudenmukaisen kehityksen edistäminen
Kiinan hallitus ymmärtää täysin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välttämättömän merkityksen YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamisessa samoin kuin Kiinan omien kehityspäämäärien saavuttamisessa sellaisen kattavan vauraan yhteiskunnan luomiseksi, jossa vallitsee tasapainoinen yhteiskunta ja yleinen hyvinvointi. Uusista kehityspäämääristä ja uudesta kehityksen käsitteestä on tullut kymmenennen viisivuotissuunnitelman soveltamisen ja 11. viisivuotissuunnitelman suunnittelun ohjenuorat.
Kansainvälinen yhteisö on pannut merkille Kiinan saavutukset esimerkiksi köyhyyden vähentämisessä. Hallitus on ryhtynyt luomaan perustyötuloa maaseudun köyhille perheille ja viime aikoina kääntänyt huomionsa yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen epätasa-arvoon maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä. Se on myös koettanut puuttua niihin kiinnittämällä huomionsa maatalouteen ja maanviljelijöihin.
Alueellista epätasa-arvoa lievittääkseen hallitus on suunnitellut ja soveltanut erikoistoimenpiteitä Kiinan länsialueiden kehittämiseksi. Investointeja on lisätty, infrastruktuuria parannettu sekä julkisten varojen määrää on kasvatettu Kiinan läntisissä maakunnissa. Lisäksi viranomaiset ovat suunnitelleet elvytysstrategian Kiinan koillisosiin, antamalla erikoistukea teollisuuden kehittämiseen, ottamalla käyttöön veroetuuksia, ja tukemalla teollisuuden teknologista muutosta. Viime vuosina hallitus on myös puuttunut kaupunkien siirtotyöläisten syrjimiseen antamalla heille lisää oikeuksia ja mahdollisuuksia.
Nämä toimenpiteet ovat kaventaneet elintasokuilua kaupunkien ja maaseudun välillä. Eron kaventamiseksi edelleen on hallituksen lisättävä mahdollisuuksia kaupungeissa ja korotettava palkkoja maaseudulla sekä panostettava enemmän pakolliseen koulutukseen ja terveydenhoitoon.
Kiinan inhimillisen kehityksen raportin kymmenen suositusta
• Julkisten varojen sijoittaminen inhimilliseen kehitykseen
• Työmarkkinoiden yhtenäistäminen ja vapaan sektorin kehityksen edistäminen
• Maaseudun infrastruktuurin ja elinolosuhteiden kehittäminen
• Julkiseen koulutukseen sijoittaminen ja kansalaisten kehittymismahdollisuuksien edistäminen
• Kansanterveyden ja julkisen terveydenhuollon vahvistaminen
• Sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen
• Syrjintää ylläpitävien esteitten poistaminen sekä yhteiskunnallisen sopusoinnun ja keskinäisen avunannon edistäminen
• Laillisuusperiaatteen ja läpinäkyvyyden parantaminen
• Verotusjärjestelmän ja julkisten varojen käytön uudistaminen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi
• Hallinnonuudistuksen edistäminen ja hallintokapasiteetin lisääminen
Jotkut Kiinan suurimmista ongelmista ovat syntyneet uudistusten ja kehityksen myötä. Ne tulisi myös ratkaista uudistamisen ja kehityksen jatkamisella.
Käännös englannista:
Veli Rosenberg ja Soili Vatanen
Seura on saanut Suomen ulkoasiainministeriöltä kehitysyhteistyön tiedotustukea tämän artikkelin kääntämistä ja julkaisemista varten. Artikkeli ilmestyi Kiina sanoin ja kuvin -lehdessä 2/2007.
Raportti on kokonaisuudessaan luettavissa englanniksi verkko-osoitteessa: www.undp.org.cn/nhdr.
Kehityskysymyksistä löytyy verkosta oppimateriaalia koululaisille sivuilta: www.edu.fi/oppimateriaalit/aasia. Niissä vertaillaan YK:n kehitysohjelman maaraporttien tietoja eri aasialaisten maiden välillä. Sivusto on Opetushallituksen, Ulkoasiainministeriön Aasiaan! -kampanjan ja UNDP:n yhteishanke.