Tasavertainen avioliittolaki on tullut voimaan useassa maassa Aasian ulkopuolella. Kiinalaisen kulttuuripiirin alueella kysytään, onko homoseksuaalisuus Kiinan perinteisten arvojen mukaista? Kiinan klassisissa historiankirjoissa tunnustetaan miesten välinen viehätysvoima. Runot ja romaanit kertovat niin nuorten poikien hyväksikäytöstä, rakkauden ammattilaisista kuin kiinteistä parisuhteistakin. Kirjallisuuden ydinsanoma on selvä: rakkaus ja seksi ovat Kiinassa aina olleet yhtä monimuotoisia kuin muuallakin maailmassa.

Suosikkimiehet varhaisissa historioissa

Vanha kirjallisuus osoittaa, että miesten välinen seksuaalinen vetovoima tunnustettiin Kiinassa aikojen alussa. Sotivien valtioiden kautta (475–221 eaa.) kuvaavassa ja samalta aikakaudelta peräisin olevassa historiateoksessa Zhanguoce (CTP: Qin yi, Tian Shenzhi …1) kerrotaan:

“Jinin herttua Xian halusi hyökätä Guo-valtioon …. Xun Xi sanoi: ”Zhoun historiassa sanotaan: kaunis nainen sekoittaa miehen kielen.” Niin herttua Xian lahjoitti Guon hallitsijalle naisen viihdyttäjäksi saattaakseen hänen hallintonsa sekasortoon. … Niin herttua Xian saattoi hyökätä Guo-valtioon ja lyödä sen.

Herttua Xian halusi vielä hyökätä Yu-valtioon mutta pelkäsi Gong zhi Qin läsnäoloa Yussa. Xun Xi sanoi: ”Zhoun historiassa sanotaan: kaunis mies sekoittaa vanhuksen mielen.” Niin herttua Xian lahjoitti Yun hallitsijalle kauniin miehen antaen tälle ohjeet parjata Gong zhi Qitä. Gong zhi Qi puolustautui, mutta hallitsija ei kuunnellut, ja Gong joutui lähtemään maanpakoon. Niinpä herttua Xian saattoi hyökätä Yuhun ja lyödä sen.”

Vetovoimansa avulla jotkut naiset tai miehet saattoivat päästä hallitsijan suosikeiksi, liehakoiksi. Teokseen Hanfeizi (CTP: Shuo nan 6) Sotivien valtioiden kaudellakirjattu opettavainen tarina muistuttaa, että liehakkojen elämä oli mesenaattiensa oikkujen varassa. Tarinasta juontuu yksi homouden kiinalaisista eufemismeista, ”puoliksisyöty persikka” (fen tao, 分桃).

“Olipa ennen Mizi Xia, joka sai Wein hallitsijan suosion osakseen. Wei-valtiossa oli laki: joka varkain ajaa hallitsijan vaunua, siltä leikattakoon jalat poikki. Mizi Xian äiti sairastui, ja Mizille tultiin kertomaan siitä yöllä. Mizi Xia lähti väärennetyn määräyksen turvin ajamaan hallitsijan vaunulla. Kuullessaan siitä hallitsija kehui häntä sanoen: ”Miten kuuliaista (vanhempaansa kohtaan), unohtaa äitinsä takia syyllistyvänsä rikokseen josta rankaistaan leikkaamalla jalat.” Eräänä toisena päivänä Mizi Xia oli herransa seurana puutarhassa, haukkasi makeaa persikkaa ja syömättä sitä loppuun laittoi persikanpuolikkaan herransa suuhun. Hallitsija sanoi: ”Miten hän minua rakastaakaan, unohtaa oman nautintonsa syöttääkseen majesteettiaan.”

Sitten Mizin himottavuus haalistui ja rakastettavuus rapistui, ja hän sai herransa suuttumaan itseensä. Hallitsija sanoi: ”Hän ajoi varkain minun vaunullani ja syötti minulle persikkansa tähteet!” Mizi Xian käytös ei ollut muuttunut alusta miksikään, ja johtui vain rakkauden muuttumisesta inhoksi, että hallitsijan kehut Mizia kohtaan vaihtuivat haukuiksi.”

Ritariluokka, joka miehitti kasvavien valtioiden voimistuvat virkakoneistot, koki hallitsijoiden ja yläluokan suosikit kilpailijoikseen. Kevättä ja syksyä -kauden (770–476 eaa.) historiassa Zuozhuan, joka onperäisin 300-luvulta eaa., varoitetaan liehakkojen vaikutusvallasta (CTP: Mingong ernian 2.7). Varoitus koettiin aikanaan ilmeisesti hyvin aiheelliseksi, sillä siitä on myös toisintoja.

“Jos rakastajattaret syrjäyttävät kuningattaren ja jos liehakkojen takia (valtakunnan) hallinto jää toissijaiseksi eli jos (jalkavaimojen synnyttämät) suosikkipojat kilpailevat oikean perillisen kanssa ja jos läänityskaupungit (ja läänitysherrat) ovat (hallitsijalle) yhtä tärkeitä kuin valtakunnan pääkaupunki (ja sen asiat), niin siinä ovat sekasorron juuret.”

Yksi Sotivien valtioiden kauden läänitysherroista oli Anlingin herra Tan. Zhanguoce-teoksessa (CTP: Chu ce 1, Jiang Yi shui …1) kerrotaan, miten Tan sai Anlingin läänityksekseen neuvonantajansa Jiang Yin ansiosta.

“Jiang Yi sanoi: ”Varakkuuden avulla solmittu suhde päättyy varojen loppuessa ja himon avulla solmitussa suhteessa rakkaus unohtuu kauneuden lakastuessa. Siksi rakastajattaret eivät kuluta puhki patjaa eivätkä liehakot aja loppuun vaunuja. Vaikka herrani pitää yksin käsissään valtaa Chu-valtiossa, hän ei ole kiintein sitein kiinni kuninkaassa, minkä pelkään saattavan herrani vaaraan.” Tan sanoi: ”Miten minun siis pitäisi menetellä?” ”Mielestäni herran tulisi pyytää saada seurata kuningasta kuolemaan ja tarjota ruumiinsa uhriksi, jotta hän kasvaisi yhtä painavaksi kuin Chun valtio.” Tan sanoi: ”Harkitsen neuvoanne.”

(Kului kolme vuotta, ja Chun kuningas lähti metsästysretkelle.)

Kuningas kohotti purppuraisen jakinhäntäviirin ja puristaen ampumansa sarvikuonon päätä nosti kasvonsa taivasta kohden ja sanoi: ”Onnekas on ollut tämänpäiväinen retkemme! Kuka iloitsee kanssani yhtä suuresti kymmenentuhannen vuoden ja tuhannen syksyn päästä?” Tan astui kyynelehtien kuninkaan luokse ja sanoi: ”Palvelijanne on sisällä vierellänne patjalla ja ulkona seurananne vaunuissa, ja mahtavan kuninkaan ajan koitettua kymmenentuhannen vuoden ja tuhannen syksyn päästä olen halukas omalla ruumillani kokeilemaan (Manalan) Keltaisia lähteitä ja sikiämään sirkkoja sekä muurahaisia, ja siten koen yhtä suuren ilon.” Kuningas ilahtui suuresti ja nimitti Tanin Anlingin läänitysherraksi.“

Tan siis rinnasti itsensä kuninkaallisiin puolisoihin, jotka tavan mukaan haudattiin kuninkaan mukana. Uhrautuvaisuuttaan vakuuttamalla hän pääsi korkealle yhteiskunnallisessa arvostuksessa – eivätkä hänen ruumiilliset avunsa varmaankaan olleet ainakaan haitaksi.

Yksi tunnetuimmista hallitsijansa kanssa rakkaussuhteessa olleista läänitysherroista oli Longyangin herra. Hänestäkin kerrotaan Zhanguoce-teoksessa (CTP: Wei ce, Wei si, Wei yu Longyang …1).

“Wein kuningas otti Longyangin herran kanssaan ongelle veneeseen. Longyangin herra sai toista kymmentä kalaa, mutta alkoi nyyhkiä. Kuningas kysyi: ”Saako jokin mielenne levottomaksi? Jos niin miksi ette tahtoisi kertoa siitä?” Longyangin herra vastasi: ”Alamaisenne ei mitenkään rohkenisi olla muuta kuin levollinen.” Kuningas sanoi: ”Mistä sitten kyyneleet?” Longyangin herra vastasi: ”Alamaisenne on pelkkä herrani onkima kala.” Kuningas sanoi: ”Miksi sanotte noin?”

Longyangin herra vastasi: ”Kun alamaisenne sai ensimmäisen kalan, oli hän hyvin iloissaan. Sitten alamaisenne sai aina vaan suurempia kaloja ja halusi viskata suin päin menemään ensin saamansa pienemmät kalat. Tämänpäiväisen huonotapaisuuteni tähden joudun pyyhkäistyksi tieheni kuninkaan pielukselta ja patjalta. Alamaisenne, pahainen aatelismies, on päässyt ihmisten hallitsijan tykö, palatsissa ihmiset rientävät palvelemaan häntä ja tiellä ihmiset väistyvät hänen edestään. Mutta neljän meren piirissä on niin kovin paljon kauniita miehiä, ja kun he kuulevat alamaisenne onnen olevan kuninkaastaan kiinni he nostavat mekkojensa helmoja kiiruhtaakseen kuninkaan tykö. Alamaisenne on kuin herrani aiemmin saama kala ja joutuu pois viskatuksi; miten voisin olla vuodattamatta kyyneliä?”

Hallitsija sanoi: ”Te mieletön! Jos teillä on tuollaista sydämellänne, miten olisitte voinut olla sitä kertomatta.” Niinpä kuningas saattoi neljän rajan sisällä voimaan käskyn: ”Joka uskaltaa mainita (minulle muista) kauniista miehistä, teloitettakoon vanhempineen, puolisoineen ja lapsineen.” “

Veitikat ja hurmurit runoudessa

Kiinan vanhinta runoutta on säilynyt antologiassa Laulujen kirja. Se lienee koottu osin Kevättä ja syksyä -kaudella ja osin sitä ennen. Monet runoista ovat rakkausrunoja, vaikka kommentaareissa eli selityksissä, joita on kahden vuosituhannen aikana kertynyt suuri määrä, rakkausrunot on pyritty selittämään vertauskuvallisiksi moraalin ja hyveen ylistyksiksi. Runot, joiden kohdalla tämä ei ole onnistunut, on usein tuomittu siveettömiksi.

Joitakin runoja on pitkään arveltu miesten miehille kirjoittamiksi. Epäilyksenalaisia ovat viimeistään 1600-luvulta saakka olleet erityisesti seuraavat kolme runoa, jotka sisältyvät Guofeng-osaston ”Zhengin laulelmiin” (runot 75–95; CTP: Guofeng, Zhengfeng). 87. runo kuuluu suorasanaisena käännöksenäni seuraavasti:

“Jos, nuoriherra, kaipaatte minua, nostan mekkoni helmaa ja kahlaan yli Zhenjoen. / Jos, nuoriherra, ette minua kaipaa, niin liekö teillä toinen mies? / Voi hulivilipoikaa, vallatonta veitikkaa! // Jos, nuoriherra, kaipaatte minua, nostan mekkoni helmaa ja kahlaan yli Weijoen. / Jos, nuoriherra, ette minua kaipaa, niin liekö teillä toinen ritari? / Voi hulivilipoikaa, vallatonta veitikkaa!”

”Hulivilipoika” on alkutekstissä kuangtong (狂童). Kuang tarkoittaa kuritonta, kiihkeää, hurjaa. Tong tarkoittaa teini-ikäistä poikaa. ”Veitikka” on alkutekstissä ju (且), joka oli alun perin fallossymboli.

84. runossa haaveillaan Zidusta eli Zichongista. Hän oli kauneudestaan kuuluisa, 700-luvulla eaa. elänyt nuorukainen.

“Vuorilla on poppeleita, letoilla on lootuskukkia. / Zidua ei näy, sinut vain kohtaan, vallattoman veitikan. // Vuorilla on honkapuita, letoilla on vesitatarta. / Zichongia ei näy, sinut vain kohtaan, hurmaavan poikasen.”

”Vallaton veitikka” on alkutekstissä kuangju (狂且). Yhdyssanana kuangju tulkitaan yleensä kuangtong-sanan rinnakkaismuodoksi. ”Hurmaava poikanen” on alkutekstissä jiaotong (狡童). Jiao tarkoittaa viettelevää, viriiliä, viekasta, huikentelevaista. Jiaotong-sana esiintyy myös 86. runossa, jossa olen kääntänyt sen ”hurmuripojaksi”.

“Tuo hurmuripoika ei puhu minulle! / Teidän takianne, nuoriherra, en saata syödä. // Tuo hurmuripoika ei syö kanssani! / Teidän takianne, nuoriherra, en saata nukkua.”

Näissä runoissa on epäilemättä vahva eroottinen lataus, vaikka sitä onkin monissa tulkinnoissa ja käännöksissä pyritty häivyttämään. On tulkinnanvaraista, onko lataus homoeroottinen. Klassinen kiinan kirja- ja runokieli ei useinkaan tee selväksi subjektia saati hänen sukupuoltaan. Kolmannen runon ”liekö teillä toinen mies” voidaan kääntää myös ”eikö ole muitakin miehiä”, jolloin runon puhuja voisi olla nainenkin. Kaikki käännökset lähtevät lähes poikkeuksetta heteronormatiivisesta oletuksesta ja selittävät runot naisten kirjoittamiksi.

On kuitenkin mahdollista, että runot ovat homoeroottisia. Kaikissa kolmessa runossa esiintyy yksi tai useampia sanoista kuangtong, kuangju tai jiaotong. Niiden voidaan katsoa kuuluvan samaan semanttiseen kenttään, johon kuuluu myös myöhemmässä kirjallisuudessa miehiä palvelevan rattopojan nimityksenä käytetty sana luantong (孌童). Luan tarkoittaa viehkeää ja alistuvaista. Tong-sanassa on homoseksuaalinen lataus. Merkkien selityskirjan Shuowen jiezin mukaan sen varhaisin merkitys oli ’orja(poika)’, ja sanan naispuolinen vastinpari qie (妾) tarkoitti myös jalkavaimoa. Tämä viittaa siihen, että myös orjapoikia on käytetty seksuaalisesti hyväksi.

Joka tapauksessa myöhemmin kirjoitettiin kiistatta miesten välisistä suhteista kertovia runoja. Erityisen paljon niistä on peräisin Han-dynastiaa seuranneen hajaannuksen ajalta (200–500-luvuilta), kuten Zhang Hanin ”Runo palveluspoika Zhousta” antologiasta Yiwen leiju (CTP: Juan sanshisan, Ren bu shiqi, Chongxing 8):

“Sorea, sulava nuorimies Zhou! Suloinen, viehkeä poikaseni! / Ikää viisitoista vuotta, (raikas) kuin itäinen päivänkoitto. / Tuoksuva iho, pehmeän kiiltävä, (poskipunasi kuin) valkealle silkille ripoteltua sinoperia. / Pyöreät posket, kaareva leuka, (kasvosi kuin) lootuksen kukka. / Sinun muotosi: yhtä kauniit kuin vaatteesi tyylikkäät. / …”

Kirjoittaja vertaa palveluspoika-seuralaistaan Zhou Yuhun (eli 175–210), lempinimellä ”paaši-Zhou” tunnettuun Wun kuninkaan veljen sydänystävään ja uskolliseen kenraaliin. Zhou oli kuuluisa kauniista ulkonäöstään. Zhang Han eli entisen Wu-valtion alueella Läntisen Jin-dynastian aikaan 200–300-lukujen taitteessa.

Parisataa vuotta myöhemmin Xiao Gang viittasi myös Zhou Yuhun runossaan ”Rattopoika”, antologiassa Yutai xinyong (ZHW: Juan qi):

“Rattopoikani, lemmikkini! Luonnollisessa kauneudessasi jätät varjoosi Dong (Xianin), ylität (Mizi) Xian. / … / … / Herkältä iältäsi olet kuin paaši (Zhou), ihana kuin aamunkoi. / … / Tartun housuihisi, paljastan vähän punaista (takapuolta), käännät päätäsi ja ohimokiehkurasi putoavat paikoiltaan. / Raukeissa silmissäsi syttyy hymy, jadekätösissäsi pitelet kukkia. / Rinnassasi arvaat, ettet ole viimeinen saaliskalani, mutta syvässä rakkaudessasi viet minulta vaununi. / …”

Dong Xian ja Mizi Xia olivat kuuluisia hallitsijoiden miesrakastajia. Ensin mainitusta kertova tekstikatkelma seuraa tuonnempana, jälkimmäisestä kerrottiin edellä. ”Viet minulta vaununi” on sananmukaisemmin ”muistutat ensimmäistä vaunujen viejää”. Tämä muotoilu on viittaus Mizi Xiaan. Sana ”saaliskala” viittaa Longyangin herraan. Xiao Gangista (503–551) tuli myöhemmin Liang-dynastian keisari, hallitsijanimeltään Jianwen. Koko runoantologia Yutai xinyong koottiin hänen toimeksiannostaan.

Kolmen kuningaskunnan ajalta (220–280) on peräisin paitsi runoja seksuaalisesti haluttavista nuorukaisista, myös todisteita miesten välisistä parisuhteista. Yksi tarina (Taiping guanji, CTP: Muzhong yi, Pan Zhang 1), joka on kirjattu muistiin 900-luvun lopulla todennäköisesti jonkin paljon vanhemman toisinnon pohjalta, kertoo valtakuntien rajat ylittäneestä rakkaudesta. Wu-valtiossa eli Pan Zhang -niminen nuorukainen, joka oli komea ja ihailtu. Chulainen Wang Zhongxian kuuli hänen komeudestaan ja lähti tavoittelemaan hänen ystävyyttään. ”Heti tavatessaan he rakastuivat toisiinsa. He tunsivat toisiaan kohtaan samoin kuin mies ja vaimo, nukkuivatkin saman peiton alla ja jakaen tyynyn. He olivat kumppaneita aivan kaikessa.” Kuoltuaan heidät pantiin yhteiseen hautaan. Hautakummulle kasvoi ihmeellinen puu, jonka kaikki oksat ja lehvät olivat aivan kuin syleilyssä. Ihmiset alkoivat kutsua puuta ”yhteisen tyynyn puuksi” (gong zhen shu, 共枕樹).

Samanlaisen rakkauden ihanteesta kertoo myös Ruan Ji runossaan ”Kaksi laulua syvimmistä tunteistani”, antologiasta Yutai xinyong (ZHW: Juan er).

“Ennen aikaan oli määrättömästi kukkaispoikia, kuten Anling ja Longyang. / Hehkeitä persikan- ja luumunkukkia, häikäiseviä loistossaan, / riemukkaita kuin kevään yhdeksänkymmentä päivää, siroja kuin syksyiset kuurankukat. / He silmäilivät toisiaan keimaillen, sulotuoksu saatteli heidän puhettaan ja nauruaan. / Käsi kädessä he odottivat rakkauden iloja, illan tullen menivät makuulle yhteisen peiton alle, vieri viereen, / tahtoen nousta lentoon kuin lintupari, liidellä siipi siivessä kiinni. / Punaisella ja vihreällä he kirjasivat valansa: Emme ikimaailmassa unhoita toisiamme!”

Anling ja Longyang viittaavat alumpana mainittuihin kahteen läänitysherraan. Ruan Ji (210–263) kuului ”bambulehdon seitsemänä viisaana” tunnettuun taolaisten taiteilijoiden joukkoon.

Kertomuksia julkisuuden henkilöistä

Dynastisissa historioissa mainitaan useita keisareita, joilla oli suhteita miesten kanssa. Tyypillisesti he olivat kuitenkin myös naimisissa ja hoitivat velvollisuutensa suvunjatkamista kohtaan. Kuuluisin tällaisista hallitsijoista lienee Han-dynastian keisari Ai (hallitsi 7–1 eaa.). Hänen rakkaudestaan Dong Xian -nimistä nuorukaista kohtaan juontuu toinen homouden tunnettu eufemismi, ”heikkous leikattuja hihoja kohtaan” (duan xiu zhi pi, 斷袖之癖). Han-dynastian historiateoksessa Hanshu kerrotaan (CTP: Zhuan, Ningxing zhuan 27):

“Dong Xian meni vuoteeseen ja nousi vuoteesta aina yhdessä herransa kanssa. Kerran heidän käytyään päivälevolle Dong Xian oli ojentautunut herransa hihan päälle, ja majesteetin halutessa nousta Xian ei ollut vielä herännyt. Majesteetti ei halunnut häiritä Xiania vaan leikkasi poikki hihansa ja nousi vuoteesta. Tällaiseen asti ylti majesteetin huolehtiva rakkaus.”

Miehiin meneviä miehiä tunnetaan nimeltä myös taiteilijoista. Xie Huilian (397–434) oli kuuluisa paitsi luontorunoistaan, myös epäsovinnaisuudestaan. Hän kehtasi kirjoittaa rakkausrunoja miesystävälleen jopa isänsä kuoleman jälkeisenä suruaikana. Häneen viittasi ”Kevätyön juhla persikankukkatarhassa” -nimisessä kirjoitelmassaan Kiinan rakastetuimpiin runoilijoihin kuuluva Li Bo (701–762), joka kaikesta päätellen itsekin harrasti poikarakkautta:

“Taivas ja maa toivottavat kymmenentuhatta oliota vain vieraikseen, valo ja varjot ovat sadan sukupolven käypäläisiä. Useinko meillä on ilonaiheita, jos kellumme läpi elämän aina unessa? On siis hyvä syy siihen, miksi muinaiset miehet kulkivat yössä pitäen kynttiläänsä kädessään. (Ja niin on minullakin,) varsinkin kun miehinen nuoruus minua kutsuu tenhoavilla näkymillään ja luonto on aukaisemassa kaunokirjansa.

Tapaamme persikankukkien tuoksutarhassa ja antaudumme viettiemme vietäviksi. Nuorukaiset ovat kauniita, kaikki oikeita Huilianeita, enkä minä joudu häpeään (Huilianin serkun ja mesenaatin) Lingyunin rinnalla paitsi runojen rustaajana.

Yöllinen nautiskelumme jatkuu, vaikka meluava uhomme alkaakin jo seestyä. Levitämme ruokomattomme kukkien keskelle kuin istuisimme jadeistuimille, lennätämme siivellisiä kuppejamme ja juovumme kuusta.”

”Tenhoavat näkymät” on rinnakkaisilmaus keväiselle kukkaloistolle ja viitannee peitellysti kukkaispoikiin, rattopoikiin. (Alkuteksti ja yllä olevasta hieman poikkeava suomennos on teoksessani Jadelähde – Valittuja kirjoituksia Kiinan keskiajalta, 2007.)

Eroottinen kertomakirjallisuus ja sensuurin vastaisku

Puhekielinen kertomakirjallisuus nousi Kiinassa suosioon Ming-dynastian ajalla (1364–1644). Kaksi aikakauden tunnetuimmista teoksista, Hongloumeng (”Punaisen huoneen uni”) ja Jinpingmei (”Kertomus neitokaisista Jin, Ping ja Mei”) sisältävät ”heterosuhteiden” ja -seksin lisäksi miesten välistä seksiä ja suhteita. Kolmas yhtä tunnettu romaani, Sanguo yanyi (”Kolmen kuningaskunnan tarina”), sisältää homoeroottisia tai vähintäänkin homososiaalisia suhteiden kuvauksia.

Jinpingmei-romaanin päähenkilö Ximen Qing harrastaa seksiä paitsi lukuisten naisten, myös palveluspoikansa kanssa. Kirjan luvussa 34 (ZHW: Di sanshisi hui) kerrotaan:

“Ximen Qing näki palveluspoikansa juoneen kanelinkukkaviiniä. Pojan kasvoilla loisti puna ja valkea: punaisten, huumaavantuoksuisten huulten takaa paljastuivat hampaat kuin riisinjyvät. Miten häneen olisi voinut olla ihastumatta? Ximen Qingin halu heräsi ja hän puristi pojan rintaansa vasten. Heidän huulensa ja kielensä kohtasivat. Palveluspojan suussa maistui kukkaisteeltä ja kanelikakulta ja hänen vartalollaan tuoksui hajuvesi. Ximen Qing nosti pojan kaavun helmaa, veti toisella kädellään alas pojan kirjaillut kangashousut ja hyväili paljasta takapuolta. Hän sanoi pojalle moittivasti: ”Juo vähemmän viiniä tai kasvosi muuttuvat punaisiksi.” Palveluspoika vastasi: ”Kun isukki käskee, tämä poikanen tottelee.” Sillä välin kun nuo kaksi yhtyivät toisiinsa sisällä, pihaportille …”

Kymmenien seksikohtaustensa vuoksi Jinpingmei tuomittiin pornografiseksi ja kiellettiin Qing-dynastian (1644–1911) alussa. Kungfutselaisen oppineiston vanhoillinen laita ja valloittajakansa mantšuja edustaneet Qing-keisarit jakoivat saman kaltaiset, jyrkät siveellisyyskäsitykset. Myös suhtautuminen homoseksuaalisuuteen muuttui kielteisemmäksi. Jo Tang-kaudella (618–907) miesten välisestä anaaliyhdynnästä oli ryhdytty käyttämään selkeästi halventavaa ilmausta jijian (㚻姦). Ensimmäinen merkki kuvaa miestä (男) naisena (女), ja toinen – kolmesta naisesta muodostuva merkki – kuvaa perverssiyttä. Mantšukeisari Qianlongin hallituskaudella 1740 tällainen akti julistettiin laittomaksi.

Samalla hallituskaudella sensuroitiin myös kirjallisuutta armottomasti. Kymmenen tuhatta teosta tuhottiin. Esimerkiksi Xie Huilianin runot joutuivat hävitetyiksi. Jäljelle jäänyt kirjallinen aineisto riittää kuitenkin osoittamaan, että rakkaus ja seksi ovat Kiinassa aina olleet yhtä monimuotoisia kuin muuallakin maailmassa. Homoseksuaalisuuden olemassaolo tunnustettiin ja sitä suvaittiin niin kauan, kun se ei vienyt liiaksi huomiota suvunjatkamiselta ja hallintotehtäviltä. Tämä miesten välisen rakkauden ”säätelemätön tila” päättyi mantšujen valtakaudella. Sitten kiinalaisten, kuten monien muidenkin kansojen ja kulttuurien, näkemyksiä alkoi muokata kristinuskon ja siirtomaavallan mukana levinnyt heteroseksismi.

Jyrki Kallio (KSK 3/2018)

Kaikki tämän artikkelin lainausten suomennokset ovat kirjoittajan omia. Suluissa on ymmärtämistä helpottavia suomentajan lisäyksiä. Tekstien alkuteokset on pääosin poimittu tekstitietokannoista Chinese Text Project (CTP; ylläpitäjä Donald Sturgeon, http://ctext.org) ja Wikisource (ZHW; Wikimedia Foundation, http://zh.wikisource.org).